Ei

Itku kuukauden ilosta! Ei tänään KontUssa kyllä toiminut kroppa. Alkoi jo alkuverkassa keuhkoissa tuntua ja vaikka ensimmäinen lenkki muutenkin hiihdettiin yhteislähdössä hiljaa, ei keuhkot tänään lähteneet toimimaan ollenkaan. Jotenkin se sitten vaikutti ihan kaikkeen, joten sepä siitä ja turhaa hiihdellä pk/vk vauhtia, kun tässä nyt on ihan kisavauhtiakin jo päässyt. Ja siis ihan lähiaikoina. Ihan hoo moilasena tässä nyt makaan sohvalla ja toivon ettei tämä ole mitään flunssaa tms. Tai että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Mutta jospa tämä tästä. Eihän se pieni kaivettu kunto/vire ole voinut viikossa mihinkään kadota.
Eihän??

Eka

Eilen Larsmon kansainvälisissä ahkisoissa tuli kauden ensimmäinen voitto. Tällä kaudella sekin jo lämmittää mieltä. Penkalla olosuhteet olivat todella haastavat, mutta hallittavat, tuloksena 0+1. Ladulla meno oli kaksi ensimmäistä (3,3km+2km) lenkkiä ihan ok menoa, tälle kaudelle siis. Viimeisellä 2 km lenkillä alkoi tehot tippumaan energioiden huvettua jo ikävän tuntuisesti ennen lähtöä. Kohdistus aikaa muutettiin ensin ja sitten vielä lähtöaikojakin. Aamupalan vetäisin naamariin ennen kuin lähdin ajamaan rannikolle Vuokatista. Välipalat, patukat ja geelit eivät sitten enää klo 15.07-15.30 riittäneet oikein viimeisellä lenkillä. Lisävaikutusta taisi tulla vielä viikolla hieman vaivanneesta mahataudista. Joten olo oli kisanjälkeen sen verran tyhjä, ettei sunnuntain normimatkaa kannattanut edes harkita. Mutta olipas taas kivaa kisata!
Ratkaisevaa ei ole vauhti, vaan suunta...eteenpäin.
Mehis

Kuinka hiihtäjä olen?

Sunnuntaina oli Kontussa sileän sm-esikisat. Naisilla oli matkana 10 km ja lenkkinä kaikki mahdolliset kontun mäet x 2. Tässä parin viime talven aikana nuo kontun mäet eivät ole olleet parasta mitä tiedän... Varsinkin tänä talvena aiemmat kisat aseen kanssa tai ilman ovat olleet melkoisen raskaita kokemuksia. Nyt kun vielä hiihdettiin ilman ammuntoja ja muutenkin kunnioitin maastoa hivenen liikka oli tuloksena passailua. Ja tulos oli sitten sen mukainen, 3. sija vaikkei osanotto ollut kovin suurta yms.
Noooh, ihan hyvä vk/ana reeni siitä sitten tuli, kun vasta toisella kierroksella (eli viimeisellä) seinänousussa hokasin kisan loppuvan jo tähän eikä sitä ensimmäistä makuuammuntaa tänään tullutkaan... Ensimmäisellä kierroksella taisin vahingossa rueta ottamaan ampumapaikkaa lähestyttäessä laseja ja sauvoja pois. Ja tietenkin tarkkailemaan tuuliviirejä ja etsimään lumiläppiä. Muuten hiiihto tuntui ihan kivalle, tai siis siinä oli vihdoin edes havaittavissa jotain rytmiäkin ja se tuntui myös sitten hiihdon helppoutena. Mutta kun niitä ammuntoja ei ollut olin ihan hukassa kisan kulusta ja vauhdinjaosta.
Eli minussa ei kyllä ole hiihtäjää ollenkaan. (Vastaus facebookin tämän hetkiseen in kysymykseen näin ilman testiäkin.)

Voitelu hukassa

Nyt kyllä ottaa päähän. Vihdoinkin kun olisi taas kiva mennä amppiskisoihin niihin ei pääse tai niitä ei ole. Ja vihdoin kun olisin kehdannut lähteä Ibu suppiin, niin en saanut voitelua varmaksi. Kaikki muu oli jo ok ja kunnossa. Kaikki lupasivat kyllä yrittää auttaa/hankkia voitelun. Mitään varmaa ei kuitenkaan ollut, joten jouduin jättämäään ne kisat väliin. Arg ja ugh. Olisi ollut vielä normimatka tarjonnassa.
Nyt sitten piti miettiä reenihommat ja kisat uusiksi. Ja siis niitä kisoja ei kovin montaa ole tarjolla. Joten motivaatiota on haettava jostain. Ridnaun Ibu supista johon on aikaa vaivaiset 5 viikkoa? Jos nyt sinne saisi voiteluasiatkin kuntoon ja itsensä viivalle. Nyt olisi vain ollut hemmetin kiva amppiskisata kun on reenannut (ja hakannut välillä päätä seinään) ja nyt sitten jotenkin edes jaksoi hiihtää. Tai ainakin viime sunnuntaina siis oli jo jotain toivoa.
Huomennahan kaikki voi olla taas toisin... :)

Mycke bättre

1.2.2009. Suomi. Kauhajoki. Sotka. Pika-ampumahiihdot. Klo 12.21.30. Tuikku tunnelin päässä.
Tänään siis olin noin kuukauden tauon jälkeen kisoissa. Ja tunnelin päässä näkyy sittenkin valoa. Hiihto tuntui vihdoinkin helpommalle ja jaksavammalle. Koska hiihto on tuntunut koko kauden niiiiin huonolle, hiihdin sillain varman päälle. Ekalla lenkillä tulikin annettua siimaa pikkisen liikaa, mutta hyvä edes näinkin. Tuulisissa olosuhteissa ammunta meni 1+1, plus hihnan kanssa sekoilua plus syöttistä. Mut ei paljon paina jos/mikäli luoja soisi ja tuo hiihto tuntuisi edes tuollaiselle myös seuraavan kerran! Tai siis suomeksi sanottuna, tuntuisi vielä paremmalle...
Mycke bättre.