Project The Kuokka

Tuulikerroin pakkasrajoihin ja #18

Olipas turhista turhin kisareissu Hämikseen. Olin jotenkin saanut itseni Pohjoismaiden mestaruuskisojen supersprinttiviestin Suomen 2. joukkueen listalle. Joten pitihän sitä käydä. Ei vaan siinä pakkasessa+tuulessa ja vallinneessa kropan olotilassa tullut kisasta mtn. Meni kyllä viilis jo lähdössä, kun muut olivat jo ampumassa kun lähdin ankkurina matkaan. Mut joo, tulipahan sekin päivä elettyä, että kiersin viestissä ja kerralla vielä kahdesti.
Lauantaina keli vaan kylmeni ja tuuli yltyi. En edes harkinnut kisaan osallistumista. Kaikki mahdolliset reenivaatteet päälläkin oli tuulessa melkosen kylmä! Melkein kaikki muut eivät uskaltaneet olla kisaamatta ja uhmasivat kylmyyttä. Lieneekö syynä se, että pitkästä aikaa olisi päässyt useampi kilpuri samalla viivalle ym? Niinpä kisaamatta jätti sellainen tyyppi, joka pääsee ihan varmasti loppuihin suppeihin ja toinen tyyppi, joka ei pääsisi suppeihin vaikka menisi miten. Joten henkkoht oli ihan helppo päätös säästää keuhkoja tuleviin Pokljukan ibu cupeihin. Josta tulikin mieleen, että tämäkin ainostaan hirmu pakkasessa samalla viivalla olisi voitu välttää, mikäli kaikki olisivat olleet samalla viivalla muiden ampumahiihtomaiden systeemien tapaan Ibu cupissa...
Mehis, tuulikerroin pakkasrajoihin ois ihan jees

Reissit #16 ja #17

Ehkä kaikkien aikojen turhauttavin reissireissu takana. Hautessa meni homma seinien katseluksi ja siitähän seuraa meikäläisellä hulluus. Eli koko Hauten viikon viilikset luettavissa alla olevasta kuvasta: Kuten kuvasta näkyy, oli melkoisia ketju sekä diesel ongelmia vuokra-autojen kanssa. Dieselit meinasi jäätyä milloin missäkin ja ketjuja tarvittiin ja ei tarvittu tai ne vaan hajoili milloin missäkin. Ja ruokaa oli tai ei ollut kaupoissa. Niin siinähän on jo melkoiset ainekset vaikka mihin. Mutta reissu saatiin vietyä läpi ja ennen kaikkea muut saivat kaikki reissipäivätkin läpi joko onnellisesti tai vähemmän onnillisesti. Mutta läpi kuitenkin. Kisaamaanhan reisseihin lähdetään.
Oma olotila huipentui matkustus yönä/päivänä kuumeeseen, mikä olikin ihan outoa meikäläisellä. Noh, kuumehan oli varsin jees vieras ja tauti alkoi helppottamaan. Joten sain reenailtua kolme päivää ennen Martellin pikakisaa. Lihaksethan oli ihan sekaisin ja sen tuntuiset kuin olisi käynyt puntilla. Kisan aattona yritin vähän aukasua ja siinä hokattiinkin yksi ongelma koko kauden probleemia aiheuttaneessa kuokassa. Joka siis esiintyy aseen kanssa hiihdettäessä. Meillähän oli siis kisoissa tällä kertaa mukana myös joukkueen maksaman suksihuoltajan lisäksi omakustanne valmentaja vai mikä se nyt oli, joka hokasikin tuon kuokka ongelman.


Mutta joo, Martelliin oli tullut hieman lisää porukkaa verrattuna niin sanotusti kaukana sijainneeseen Hauteen. Pikakisasta tulikin sija 37. sakoilla 1+0 ja takaa-ajosta sija 34. sakoilla 0+0+1+0. Keulaan tuli pikassa eroa kärkeen perus 3min 14sek. Vaikka olo oli melkoisen huono. Vissiin korkealla ois jotain hyötyä tästä pienestä koosta kun vaan osaisi hiihtää. Ja ammuntahan pysyy kasassa kun hiihtää niin pirun hiljaa/huonosti.
Eli mitä opimme tästä? Ensi kaudeksi täytyy hommata Ibun paku tai joku auto joilla reissit kiertää Keski-Euroopassa. Lisäksi näin henkkoht tasolla kuokkaa pitää opetella hiihtämään aseen kanssa ja muutenkin koko hiihtoa saada pysymään kuosissa. Myöskin kisoihin lähtijöiden määrät olisi hyvä tietää aiemmin kuin tänä vuonna. Ehkä sitten olisi parempia majoituksia tarjolla. Mutta tuskinpa kukaan enää edes haluaa lähteä Mehiksen matkanjärjestely reissuille. Noh, luulisi ibun pakuun mahtuvan yksin kiukku Mehis ja reiserin reppu 8)

Mehis

DNS

Paha yskä ja yhä pahenee. Ei siis startteja täällä Hautessa Mehikselle. Heikot on heikkoja ja kovat kovia. Teija oli kova ja voitti rintin! Onnee vielä!
Mehis, se joka yskii. Ja yskii.