Tämän kauden Uefa cupit ohi

Ei auta tähän allergialääkkeet, joten taitaa olla ihan perus keuhkopöhö. Eli jää tämän päivän sprintti täällä Pokljukassa väliin. Shaisse. Mut ei voi mtn, ei kuitenkaan kyseessä tämän vakavampi tauti...
Täytyy vaan toivoa, että saisin ensi kaudellakin kisata näissä Ibu cupeissa. Nämä ovat todella hyviä kisoja ja Suomen kansallisiin kisoihin verrattuna SAAN näistä sitä JOTAIN ja näissä on HAASTETTA! Ja mikä parasta, täällä joutuu vetämään koko ajan ihan tosissaan.
Ensi kaudeksi hommaan tulee muutosta, kuten Ibun pressa joukkueenjohtajien kokouksessa asian ilmaisi: ensi kaudella Ibu cup on verrattavissa jalkapallon Uefa cupiin. Suppi on Mestareiden liiga ja Ibu cup Uefa cup. Kilpailu kiristyy suppiin pääsystä ja jopa Ibu cuppiin pääsystä. Joten täytyy toivoa parasta, että ensi kaudellakin näihin kisoihin saisi osallistua. Jäi taas hampaankoloon ja sitä rataa....
Mehis, se sairastava omatoimi ibu cuppeilija

Reissit #19 und #20

Terve Pokljukasta. Ollaan täällä Ibu cupin ihmeellisessä maailmassa Annukan kanssa kahdestaan. Suksi huolto on Sveitsiltä ja kohdistus Hollanti/Iso-Britannia/huomenna kuka lie auttanee.
Eilen oli sprintit ja tuloksena 30. sija sakoilla 0+0. Hiihto oli pitkähkön kisatauan jäljiltä melkoisen löysän tuntuista ja kun ajattelin että nyt ainakin hiihdän samalla tavalla kuin reeneissä, niin sitten kanssa hiihdin samalla tavalla kuin reeneissä. Vaikka tarkoitus oli hiihtää vain teknisesti kuin reeneissä. Mutta ei vissiin kaikkea kerralla kuntoon... Ois kyllä voinut vähän paremmin olla tuloksissa nollilla, mutta ei eilen.
Tänään oli sitten takaa-ajo päivä. Eilen illalla alkoi vissiin a-luokan hotellimme kokolattiamatto vaikuttamaan kropassa ei toivotulla tavalla ja kurkusta meni kaikki ihan tukkoon. Yritin kuitenkin kisata, mutta happi ei päässyt perille sitten millään, joten jätin leikin sikseen ihan huomista ajatellen. Mikäli tuo kurkku vain tulee parempaan happeen.
Sitä odotellessa.
Mehis

Project The Kuokka

Tuulikerroin pakkasrajoihin ja #18

Olipas turhista turhin kisareissu Hämikseen. Olin jotenkin saanut itseni Pohjoismaiden mestaruuskisojen supersprinttiviestin Suomen 2. joukkueen listalle. Joten pitihän sitä käydä. Ei vaan siinä pakkasessa+tuulessa ja vallinneessa kropan olotilassa tullut kisasta mtn. Meni kyllä viilis jo lähdössä, kun muut olivat jo ampumassa kun lähdin ankkurina matkaan. Mut joo, tulipahan sekin päivä elettyä, että kiersin viestissä ja kerralla vielä kahdesti.
Lauantaina keli vaan kylmeni ja tuuli yltyi. En edes harkinnut kisaan osallistumista. Kaikki mahdolliset reenivaatteet päälläkin oli tuulessa melkosen kylmä! Melkein kaikki muut eivät uskaltaneet olla kisaamatta ja uhmasivat kylmyyttä. Lieneekö syynä se, että pitkästä aikaa olisi päässyt useampi kilpuri samalla viivalle ym? Niinpä kisaamatta jätti sellainen tyyppi, joka pääsee ihan varmasti loppuihin suppeihin ja toinen tyyppi, joka ei pääsisi suppeihin vaikka menisi miten. Joten henkkoht oli ihan helppo päätös säästää keuhkoja tuleviin Pokljukan ibu cupeihin. Josta tulikin mieleen, että tämäkin ainostaan hirmu pakkasessa samalla viivalla olisi voitu välttää, mikäli kaikki olisivat olleet samalla viivalla muiden ampumahiihtomaiden systeemien tapaan Ibu cupissa...
Mehis, tuulikerroin pakkasrajoihin ois ihan jees

Reissit #16 ja #17

Ehkä kaikkien aikojen turhauttavin reissireissu takana. Hautessa meni homma seinien katseluksi ja siitähän seuraa meikäläisellä hulluus. Eli koko Hauten viikon viilikset luettavissa alla olevasta kuvasta: Kuten kuvasta näkyy, oli melkoisia ketju sekä diesel ongelmia vuokra-autojen kanssa. Dieselit meinasi jäätyä milloin missäkin ja ketjuja tarvittiin ja ei tarvittu tai ne vaan hajoili milloin missäkin. Ja ruokaa oli tai ei ollut kaupoissa. Niin siinähän on jo melkoiset ainekset vaikka mihin. Mutta reissu saatiin vietyä läpi ja ennen kaikkea muut saivat kaikki reissipäivätkin läpi joko onnellisesti tai vähemmän onnillisesti. Mutta läpi kuitenkin. Kisaamaanhan reisseihin lähdetään.
Oma olotila huipentui matkustus yönä/päivänä kuumeeseen, mikä olikin ihan outoa meikäläisellä. Noh, kuumehan oli varsin jees vieras ja tauti alkoi helppottamaan. Joten sain reenailtua kolme päivää ennen Martellin pikakisaa. Lihaksethan oli ihan sekaisin ja sen tuntuiset kuin olisi käynyt puntilla. Kisan aattona yritin vähän aukasua ja siinä hokattiinkin yksi ongelma koko kauden probleemia aiheuttaneessa kuokassa. Joka siis esiintyy aseen kanssa hiihdettäessä. Meillähän oli siis kisoissa tällä kertaa mukana myös joukkueen maksaman suksihuoltajan lisäksi omakustanne valmentaja vai mikä se nyt oli, joka hokasikin tuon kuokka ongelman.


Mutta joo, Martelliin oli tullut hieman lisää porukkaa verrattuna niin sanotusti kaukana sijainneeseen Hauteen. Pikakisasta tulikin sija 37. sakoilla 1+0 ja takaa-ajosta sija 34. sakoilla 0+0+1+0. Keulaan tuli pikassa eroa kärkeen perus 3min 14sek. Vaikka olo oli melkoisen huono. Vissiin korkealla ois jotain hyötyä tästä pienestä koosta kun vaan osaisi hiihtää. Ja ammuntahan pysyy kasassa kun hiihtää niin pirun hiljaa/huonosti.
Eli mitä opimme tästä? Ensi kaudeksi täytyy hommata Ibun paku tai joku auto joilla reissit kiertää Keski-Euroopassa. Lisäksi näin henkkoht tasolla kuokkaa pitää opetella hiihtämään aseen kanssa ja muutenkin koko hiihtoa saada pysymään kuosissa. Myöskin kisoihin lähtijöiden määrät olisi hyvä tietää aiemmin kuin tänä vuonna. Ehkä sitten olisi parempia majoituksia tarjolla. Mutta tuskinpa kukaan enää edes haluaa lähteä Mehiksen matkanjärjestely reissuille. Noh, luulisi ibun pakuun mahtuvan yksin kiukku Mehis ja reiserin reppu 8)

Mehis

DNS

Paha yskä ja yhä pahenee. Ei siis startteja täällä Hautessa Mehikselle. Heikot on heikkoja ja kovat kovia. Teija oli kova ja voitti rintin! Onnee vielä!
Mehis, se joka yskii. Ja yskii.

Kauhajoki #14 ja #15

Kauhajoella oli tällä kertaa sm-kisat pika ja takaa-ajon muodossa. Ajankohtahan kisoille oli varsin hyvä, mc Anterselvassa ja Olympialaisiin parikymmentä päivää. Joten parhaita ei paikalle voinut saada mitenkään. Kaikki sm-kisojen matkat samalle viikolle keväällä kaikkien kansainvälisten kisojen jälkeen tai sitten pari matkaa heti kauden alkuun tarkkailukisojen yhteyteen ja loput keväällä. PLIIIIIS! 8)
Perjantaina ohjelmistossa oli kuitenkin pikamatka. Paikanpäällä oli kylmä ja kohdistuksessa vielä kylmempi. Melkoinen tuuli teki olosuhteista melkoisen haastavat etenkin tarkenemisen osalta. Kisa kuitenkin saatiin vietyä läpi ja tuloksena oli eka sija sekä nolla ammunta. Kylmyys teki hiihdosta hankalaa lihaksiston osalta ja hengitys ei oikein tykännyt viimasta+pakkasesta. Lisäksi itse voitelemani sukset eivät ihan saavuttaneet toivottua luistoa...
Lauantaina kylmyys oli muuttunut entistä kylmemmäksi. Suksi oli onneksi Kontiolahden ampumahiihtostadionilta löytyvän Karelia Ski:n ansiosta helkutin hyvä, ellei täydellinen. Joten pääsin surffailemaan ja säästelemään keuhkoja. Kaksi ekaa kiekkaa ja kaksi ekaa ammuntaa menikin ok, nollat ja hiihto pysyi rentona surffauksena eikä keuhkoissa tuntunut pahalle. Noh, sitten alamäkiosuudella kolmannella lenkillä reidet ja kaikki muut jalkojen lihakset ja osat jäätyivät ihan totaalisesti. Hiihdon helppous meni sen siliän tien ja pysty ammunnat olivat todella vaikeita. Maalin kuitenkin surffasin toisena, heti voittaja Lauran perässä. Ei paljon niillä jaloilla loppukireilty... Kuhan pystyssä pysyi... Pystystä siis 2+1 rinkulaa.
Mutta jeah, nyt vaan toivotaan että tuo pakkanen laskee! Vois joku hyvä reeni olla paikallaan ennen seuraavia Ibu cupin kisoja.

Mehis, se jäätyvä suorilta jaloilta hiihtävä astmaatikko joka vinkuu kun sitä hiihdätetään pakkasessa

ps. Taisin onnistua weekendin taktiikassa eli ei metriäkään oikeaa kisavauhtia = ei keuhkoille ahdistusta yhtään. Lopputuloksena nimittäin on ollut se, etten ole yskinyt yhtään!!! Eli keuhkoja taisi jäädä vielä seuraaviinkin koitoksiin pakkasesta huolimatta. Nyt vaan tartteis enää löytää majoitus sinne... 8)