Project The Kuokka

Tuulikerroin pakkasrajoihin ja #18

Olipas turhista turhin kisareissu Hämikseen. Olin jotenkin saanut itseni Pohjoismaiden mestaruuskisojen supersprinttiviestin Suomen 2. joukkueen listalle. Joten pitihän sitä käydä. Ei vaan siinä pakkasessa+tuulessa ja vallinneessa kropan olotilassa tullut kisasta mtn. Meni kyllä viilis jo lähdössä, kun muut olivat jo ampumassa kun lähdin ankkurina matkaan. Mut joo, tulipahan sekin päivä elettyä, että kiersin viestissä ja kerralla vielä kahdesti.
Lauantaina keli vaan kylmeni ja tuuli yltyi. En edes harkinnut kisaan osallistumista. Kaikki mahdolliset reenivaatteet päälläkin oli tuulessa melkosen kylmä! Melkein kaikki muut eivät uskaltaneet olla kisaamatta ja uhmasivat kylmyyttä. Lieneekö syynä se, että pitkästä aikaa olisi päässyt useampi kilpuri samalla viivalle ym? Niinpä kisaamatta jätti sellainen tyyppi, joka pääsee ihan varmasti loppuihin suppeihin ja toinen tyyppi, joka ei pääsisi suppeihin vaikka menisi miten. Joten henkkoht oli ihan helppo päätös säästää keuhkoja tuleviin Pokljukan ibu cupeihin. Josta tulikin mieleen, että tämäkin ainostaan hirmu pakkasessa samalla viivalla olisi voitu välttää, mikäli kaikki olisivat olleet samalla viivalla muiden ampumahiihtomaiden systeemien tapaan Ibu cupissa...
Mehis, tuulikerroin pakkasrajoihin ois ihan jees

Reissit #16 ja #17

Ehkä kaikkien aikojen turhauttavin reissireissu takana. Hautessa meni homma seinien katseluksi ja siitähän seuraa meikäläisellä hulluus. Eli koko Hauten viikon viilikset luettavissa alla olevasta kuvasta: Kuten kuvasta näkyy, oli melkoisia ketju sekä diesel ongelmia vuokra-autojen kanssa. Dieselit meinasi jäätyä milloin missäkin ja ketjuja tarvittiin ja ei tarvittu tai ne vaan hajoili milloin missäkin. Ja ruokaa oli tai ei ollut kaupoissa. Niin siinähän on jo melkoiset ainekset vaikka mihin. Mutta reissu saatiin vietyä läpi ja ennen kaikkea muut saivat kaikki reissipäivätkin läpi joko onnellisesti tai vähemmän onnillisesti. Mutta läpi kuitenkin. Kisaamaanhan reisseihin lähdetään.
Oma olotila huipentui matkustus yönä/päivänä kuumeeseen, mikä olikin ihan outoa meikäläisellä. Noh, kuumehan oli varsin jees vieras ja tauti alkoi helppottamaan. Joten sain reenailtua kolme päivää ennen Martellin pikakisaa. Lihaksethan oli ihan sekaisin ja sen tuntuiset kuin olisi käynyt puntilla. Kisan aattona yritin vähän aukasua ja siinä hokattiinkin yksi ongelma koko kauden probleemia aiheuttaneessa kuokassa. Joka siis esiintyy aseen kanssa hiihdettäessä. Meillähän oli siis kisoissa tällä kertaa mukana myös joukkueen maksaman suksihuoltajan lisäksi omakustanne valmentaja vai mikä se nyt oli, joka hokasikin tuon kuokka ongelman.


Mutta joo, Martelliin oli tullut hieman lisää porukkaa verrattuna niin sanotusti kaukana sijainneeseen Hauteen. Pikakisasta tulikin sija 37. sakoilla 1+0 ja takaa-ajosta sija 34. sakoilla 0+0+1+0. Keulaan tuli pikassa eroa kärkeen perus 3min 14sek. Vaikka olo oli melkoisen huono. Vissiin korkealla ois jotain hyötyä tästä pienestä koosta kun vaan osaisi hiihtää. Ja ammuntahan pysyy kasassa kun hiihtää niin pirun hiljaa/huonosti.
Eli mitä opimme tästä? Ensi kaudeksi täytyy hommata Ibun paku tai joku auto joilla reissit kiertää Keski-Euroopassa. Lisäksi näin henkkoht tasolla kuokkaa pitää opetella hiihtämään aseen kanssa ja muutenkin koko hiihtoa saada pysymään kuosissa. Myöskin kisoihin lähtijöiden määrät olisi hyvä tietää aiemmin kuin tänä vuonna. Ehkä sitten olisi parempia majoituksia tarjolla. Mutta tuskinpa kukaan enää edes haluaa lähteä Mehiksen matkanjärjestely reissuille. Noh, luulisi ibun pakuun mahtuvan yksin kiukku Mehis ja reiserin reppu 8)

Mehis

DNS

Paha yskä ja yhä pahenee. Ei siis startteja täällä Hautessa Mehikselle. Heikot on heikkoja ja kovat kovia. Teija oli kova ja voitti rintin! Onnee vielä!
Mehis, se joka yskii. Ja yskii.

Kauhajoki #14 ja #15

Kauhajoella oli tällä kertaa sm-kisat pika ja takaa-ajon muodossa. Ajankohtahan kisoille oli varsin hyvä, mc Anterselvassa ja Olympialaisiin parikymmentä päivää. Joten parhaita ei paikalle voinut saada mitenkään. Kaikki sm-kisojen matkat samalle viikolle keväällä kaikkien kansainvälisten kisojen jälkeen tai sitten pari matkaa heti kauden alkuun tarkkailukisojen yhteyteen ja loput keväällä. PLIIIIIS! 8)
Perjantaina ohjelmistossa oli kuitenkin pikamatka. Paikanpäällä oli kylmä ja kohdistuksessa vielä kylmempi. Melkoinen tuuli teki olosuhteista melkoisen haastavat etenkin tarkenemisen osalta. Kisa kuitenkin saatiin vietyä läpi ja tuloksena oli eka sija sekä nolla ammunta. Kylmyys teki hiihdosta hankalaa lihaksiston osalta ja hengitys ei oikein tykännyt viimasta+pakkasesta. Lisäksi itse voitelemani sukset eivät ihan saavuttaneet toivottua luistoa...
Lauantaina kylmyys oli muuttunut entistä kylmemmäksi. Suksi oli onneksi Kontiolahden ampumahiihtostadionilta löytyvän Karelia Ski:n ansiosta helkutin hyvä, ellei täydellinen. Joten pääsin surffailemaan ja säästelemään keuhkoja. Kaksi ekaa kiekkaa ja kaksi ekaa ammuntaa menikin ok, nollat ja hiihto pysyi rentona surffauksena eikä keuhkoissa tuntunut pahalle. Noh, sitten alamäkiosuudella kolmannella lenkillä reidet ja kaikki muut jalkojen lihakset ja osat jäätyivät ihan totaalisesti. Hiihdon helppous meni sen siliän tien ja pysty ammunnat olivat todella vaikeita. Maalin kuitenkin surffasin toisena, heti voittaja Lauran perässä. Ei paljon niillä jaloilla loppukireilty... Kuhan pystyssä pysyi... Pystystä siis 2+1 rinkulaa.
Mutta jeah, nyt vaan toivotaan että tuo pakkanen laskee! Vois joku hyvä reeni olla paikallaan ennen seuraavia Ibu cupin kisoja.

Mehis, se jäätyvä suorilta jaloilta hiihtävä astmaatikko joka vinkuu kun sitä hiihdätetään pakkasessa

ps. Taisin onnistua weekendin taktiikassa eli ei metriäkään oikeaa kisavauhtia = ei keuhkoille ahdistusta yhtään. Lopputuloksena nimittäin on ollut se, etten ole yskinyt yhtään!!! Eli keuhkoja taisi jäädä vielä seuraaviinkin koitoksiin pakkasesta huolimatta. Nyt vaan tartteis enää löytää majoitus sinne... 8)

Nove Mesto

Itäplokkitsi on pahuutta ainakin mahalle. Vaikka teimme itse ruuat, oli silti Nove Meston merkkitävin saavutukseni melkoisen vessajonon aiheuttaminen stadionille ennen pikakisaa.
Perjantain normimatka meni käsijarru päällä hiihdellessä ja sehän ei meitsin kuokkaan tuo ainakaan vauhtia lissää. Eli oli tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Penkan 0+0+0+2 antoi tulokseksi 28. sijan.
Lauantain pikakisa oli sitten jo ohi ennenkuin ehdin aamupalaa syömään, joka jäikin melko vajaaksi... Vaikka siis teimme itse ruuat, oli joku päässyt vissiin yllättämään ja maha oli melkoisen kuralla koko pikakisa aamun ja päivän. Eikä normimatkan iltanakaan saanut illallista normaaliin tapaan alas. Parasta pikapäivässä olikin suksi, joka oli ihan huippu! Iso kiitos Juhalle!

Valitettavasti jo ensimmäinen lenkki oli meitsille melkoisen tahmea tai siis olin ihan puhki jo ennen makuuta, ei ihan normi olo siis. Vaikka kuin yritti, niin mitään ei oikein tapahtunut. Eli en saanut kaipaamaani revanssia Altenbergin härdelli kisasta. Sijoitus oli lopulta 39. +3.11 kärkeen. Lähes sama tulos kuin Altenbergissä, nyt vain ei ollut mitään sählinkejä.
Noh, sählinkejä oli kuitenkin tulossa. Tällä kertaa kisojen ulkopuolella. Päätettiin lähteä mahd lyhimmän pikkutie pätkän kautta motarille. Vaihtoehtoina kartan mukaan oli pikkuteitä tai pikkuteitä. Valittiin sitten se lyhin. Oltiin ajettu kilometri kylän liikenneympyrästä, niin ensimmäinen auto oli pohjasta kiinni tsekkiläisessä lumipyry hangessa. Eihän siinä, juoksemalla hakemaan apua ja ensimmäinen auto joka ilmaantui kello 07.00 olikin ihan huippu tyyppi. Jeeppi kuski soitti traktorin vetämään auton kinoksista ja kertoi siinä samalla, että valitsemamme (tai valitsemani, eli puukkoja tänne) tie ei ole talvikunnossa pidettävä. Se oli se muu vaara merkki, ehkä ensi kerralla senkin hokaa. Tai sitten ei. Jotenkin kuitenkin ehdittiin Prahaan ja vielä koneeseen, vaikka aseiden kanssa tullissa menikin jokunen tovi. Itämaa on aina itämaa.
Kiitos etenkin Juhalle isosta avusta kisoissa ja kisojen ulkopuolella! Samoin muille kanssa matkustaja kollegoille kiitokset avusta, tuesta ja nauruista! See you soon!
Mehis

Yks juttu vielä..

Ai niin, yks juttu vielä. Sunnuntaina Altenbergissä oli sumu. Naisten amppiskisa peruttiin ja sitten yhtäkkiä joku päätti, että kisa viedään läpi langlaufina. En ehtinyt kisaan mukaan, niin kuin ei ehtinyt noin puolet porukasta.
Mehis