 |
||
Päiväkirjaa |
||
11.4.2006 Amppishiihto kausi paketissa No niin, se on taas yksi kausi paketissa. Viimeiset ah-kisat olivat siis SM-kisat Kontiolahdella. Launtain normaalimatkalla ammuin itseni 4. sijalle. Jotkut hiihtivät hiljempaa ja jotkut kovempaa... Oli oikea työmiehen keli ja hiihto oli vieläkin melkoisen väsynyttä. Sunnuntain viestiin teimme KontU:lle kaksi tasavahvaa joukkuetta ja otimmekin kaksoisvoiton. Itse aloitin omassa joukkueessa ja tulin 0,6 sekuntia ennen toista Kontun joukkuetta vaihtoon. Oli aika tappo lenkki suhteellisen ojitetulla suksella... Suksi oli pirun hyvä, keli vaan ei sattunut nyt kohilleen. Viikonlopun (ja kaikkien muiden Kontiolahdella olleiden kisojen) tulokset löytyvät täältä. Kiitokset kaikille menossa mukana oleille: ennen kaikkea eläinkunnan edustajille Tipille ja Crosweblrusalle välinehuollosta, putken takana jököstämisestä Hallille, Rouva Mäkäräiselle juotosta normaalimatkalla, Rouva ja Herra Holopaiselle rahoituksesta ja Markkikselle ihan kaikesta. Ja henkisille tukipilareille Birgitalle ja äsälpeelle special thänksit. Ja samat Kivitalle ja koko taloyhtiölle. Ja Espenille ecupin tälleistä. Ja Akelle kesän ja syksyn ampumis mahdollisuuksien luomisista. Ilman kaikkien apua tästä ei vaan tulis yhtään mitään. Ja kaikille rakkaille joukkuetovereille sekä kilpakumppaneille ja -kavereille ja kaikille jotka unohdan mainita kiitos ja hyvää kevättä! Ja kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille jo nyt mukana olosta! Nähdään taas pian, Mehis ps. kausianalyysit sit myöhemmin, kun kaudesta muistaa muutakin kuin tämän sairastelun jälkeisen olotilan..
7.4.2006 Suosittelen.. Se on huhtikuu taas. Kuukauden sairastelun jälkeen olen siis päässyt jo vähän kisailemaankin. Siis olen käynyt jo kisoissa, mutta kisavauhti on jäänyt jonnekin sinne itäsaksalaiseen hotelliin tai kotimaan sohville... Tänään voisin suosittella lukemaan seuraavan artikkelin: Get well Soon by Aki Riihilahti. Tai katsomaan NRK:n ohjelmaa Norjan mestaruuskisoista. Ei ihme, että amppis on Norjan suosituin laji! Eikun sitten vaan huomenna katsomaan, kun taistellaan sm-mitaleista kontiolahdella. Itsellä taitaa vaan tuo taistelu kääntyä maaliin pääsemiseen.. Mehis
10.3.2006 EM-kisat ja Kärkölän SM-kisat ohi Tauti vain jatkuu ja jatkuu. EM-kisoissa ei siis tullut yhtään kunnon starttia ja vaikka olen jo syönyt 2 kpl lääkekuureja, ei tauti vain hellitä. Siksipä ei juuri nyt ole asiaa edes Kärkölän SM-kisaladuille. Ja näin koko loppukausi menee tähdäten sitten niihin koti SM-kisoihin huhtikuussa... Lopuksi lainaisin "Suomen Ossia": "If you have ever tried to ski, you will love biathlon!" Oispas kiva amppistella pitkästä aikaa kunnolla, Mehis
24.2.2006 EM-kisojen ohjelma 27.02.06 - 05.03.06 LANGDORF - ARBERSEE 28.02.06 Normaalimatkat 02.03.06 Pikamatkat 03.03.06 Takaa-ajot 04.03.06 Viestit 05.03.06 Viestit Naisten ohjelma on ihan tarpeeksi kova, viiteen päivään neljä kisaa. Mutta eiköhän siitä taas selvitä. Suksia ei tarvitse voidella itse ja on normaalimatkan jälkeen välipäivä. Nyt vaan toivotaan, että pääsen täyteen iskuun tiistaihin mennessä.. Aseenkin pitäisi pysyä nyt selässä! :) Pitäkäähän peukkuja ja :), Mehis
15.2.2006 EM-kisoihin Teksti-tv:llä ainakin luki, että 27.2. - 5.3. välisenä aikana olisin kisailemassa ampumahiihdon EM-kisoissa Saksan Langdorf/Arberseessä. Mukavaa! Diopterikin on vaihdettu, joten Mister Blrcroswen seisoskelut penkalla toivottavasti lyhenevät huomattavasti tulevaisuudessa. Liiton juttu aiheestä tästä. Järjestäjien sivut tästä. Ja vain vuorokauden myöhässä olevat muistamiset kaikille ystäville... Launtaiksi kisailemaan Riihimäelle, Mehis
25.1.2006 Altenberg ja Ridnaun osa 2 Ridnauhun menomatka meni todella vauhdikkaasti. Yht´äkkiä olimmekin jo Innsbruckissa. Pojat lähtivät uimahousuostoksille ja syömään. Henk.koht. löysin aivan upeen Germany paidan ja hyvää ruokaa. Brennerissä sitten alkoi Amazing Race. Taidettiin kyl vähän hävitä. Ehkä. Ajettiin suoraan ylähotellille kun ei oikein ollut varmuutta missä meidän hotelli olisi ollut. Sitten siinä yllättäen jotkut meistä sai kuningasidean, et voitaiskohan mekin majoittua ylähotellilla. Tilaa ei tietenkään ollut ja joillekin tämä koko kysely tuotti harmaita hiuksia. B-luokanmatkalla ei kuulemma ylähotellilla voi asua. Niin kait sitten. Ajettiin sitten Schnaideriin asumaan ja Gässenhofiin syömään Ullen hyvin tarjoilemia herkkuruokia. Pikkuisen parempaa ruokaa oli muutenkin tarjolla Gässenhofissa kuin Klinikan diettipöydissä. Ensimäisenä yönä hävitin jonnekkin mystisesti silmälaput. Niitä ei löytynyt mistään. Kuitenkin ne on Espenillä, myönnä pois... :) Toiseksi viikoksi kisojen taso nousi entisestään, kun Ridnaunhun alkoi valumaan yhä enemmän Torinosta tippuneita urheilijoita. Ridnaussa jatkui myös kuiva keli. Ensimmäisenä treenipäivänä läpyttelin pertsaa auringonpaisteessa ja tutustuin latuihin sekä katselin maisemia. Keskiviikkona, eli virallisena treenipäivänä, tuli sitten lunta aivan älyttömästi. Illalla Espeniin luottaen voideltiin sukset kuitenkin auringonpaistekelille. Meillähän oli halussamme norjalaisten salainen ase, jolla ei voinut epäonnistua. Aamulla arska paistoi täydeltä terältä pilvettömältä taivaalta. Ensimäisen päivän ohjelmassa oli ainakin henk.koht. se tärkein kisa, normaalimatka. Arpaonni ei suosinut ja jouduin viimeiseen arvontaryhmään. Diopterini jatkoi oikuttelua ja en sitten oikein ehtinyt kohdistamaan enkä verryttelemään. Kaikenlisäksi muistin noin 30 sek ennen omaa lähtöaikaa, etten ole muistanut ottaa avaavaa astmalääkettä. Riskillä matkaan, mutta vähän hiljemmin aluksi. Eipä sitä vauhtia kovin paljon voinut lisätä, muuten olisi sairaala kutsunut. Kisan pelasti ammunta 0+0+0+1. Sijoitukseksi tuli viimeisen lenkin sauvan tippumisen ja huonon hiihdon jälkeen 11. Paljon jäi ainakin kisasta hampaankoloon. Olisi ollut paljon parannettavaa joka osa-alueella. Perjantain ohjelmassa olivat pikamatkat. Sama keli jatkui mikä oli ollut myös normaalimatkalla. Naisetkin pääsivät tutustumaan Ridnaun iiiiisoon ja jyrkkään mäkeen joka lenkillä. Mielenkiintoinen upplevelse. Lähdin kisaan ihan liian hiljaa. Ammunnalla 0+1 ja huonohkolla hiihdolla sijoitukseksi tuli 16. Illalla oli vuorossa palkintojenjaot "torilla" ja yhteinen päivällinen. Seuraavana päivänä olivat vuorossa viestit. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun lähes kaikki poijat olivat hilanneet itsensä oman viestin jälkeen ladun varrelle meidän viestiä katsomaan. Varsinkin norskipoikien äänet kuuluivat lujana. Oma viestisuoritus oli aikalailla sellanen perusviesti suoritus, makuu lippaalta ja pystystä yks sakko joihin tarvitsin 2 varaa. Lopullinen sijoituksemme oli 7. Poikammekin saivat porukan kasaan kun Ranskan kreivi tuli ankkuriksi. Viikon tulokset löytyvät täältä. Viestin kohdistuksessa. Illalla teimme ennätyksen ruokapöydässä istumisessa. Keski-eurooppalaiseen tapaan olimme yrittäneet syödä joka päivä, mutta suuri nälkä oli ajanut meidät hotkimiseen. Viimesenä iltana istuimme pöydässä kuitenkin yli puolitoista tuntia. Sitten siitä lähdettiin norskien kutsumana keilaamaan norja-suomi maaottelua sinne iki-ihanien norskien, saksalaisten, ranskalaisten ja canadalaisten hotellille. Matka vaan meinasi tyssätä jo alkumatkasta, mutta onneksi paikallinen juhakankkunen pelasti meidät pinteestä. Keilaamassa oli varsin hubaa ja synttärisankari oli liekeissä. Samoin meidän Ali sai täyskaatoja. Henk.koht. hävisin Espenille niin oikealla kuin vasemmallakin kädellä! Revanssi Katin oikean mittaisella keilaradalla????!!! Oli siinä muuten norskien valmantajalle ja lähes koko joukkuueelle selvittämistä miksi ei suomalaiset kierrä enemmän e-cupia, miksi samat tyypit kiertää m-cupia, miksei pääse em-kisoihin, miksi ei ole b-maajoukkuetta, miksi on vaan junnuja a-maajoukkueessa ym. Kait se vaan on niin, että niillä kellä on rahaa, ei tule mieleenkään ettei muilla ole rahaa. Mutta ei kait tuossa kuitenkaan kaikki ole rahasta kiinni..? Taidan ottaa norjalaisvalmentajan neuvosta vaariin ja tehdä kapinan. Ei vaan taida paljon auttaa. Ainakaan positiivisesti. Siispä nokka kohti ensi vuoden eurooppa cupeja jo marras- ja joulukuusta alkaen. Kaikille reissussa mukana oleille siis vielä kerran kiitos KAIKESTA! Roommeitille kiitos kaikesta jo ihan muutenkin. Palaverin paikka jahka oon takas Katissa. Ja Espenille edelleen kiitos, oot aika ihana. Hiihä vielä koko kesä sauvoitta, niin alkaa kulkee! (Oma kohtaista kokemusta on ko. treenisysteemistä!) Tomasille iso kiitos videopätkistä, saksan puhumisesta ja joukkueenjohtajien kokouksista. Alille kiitos myös tällivinkeistä. Pirrelle kiitos kaikesta järjestelyihin osallistumisesta. Vaikeeta ois ollu ilman sinua. Ja Kaimalle kiitos urasiklin lainaamisesta ja takapenkin jakamisesta! Ja sille Altenbergissä oleelle huoltotyypille, joka oli koko ajan hommissa, myös kiitos! Jatketaan matkaa vaikka ens vuonna! Haluaa takas isompiin kisoihin heti -terkuin, Mehis
24.1.2006 Altenberg ja Ridnaun osa 1 Todennäköisesti tämän kauden kovimmat kisat takana. Viimeiset kaksi viikkoa olimme b-luokan matkalla ampumahiihdon Eurooppa cupin kisoissa Saksassa ja Italiassa. Matkammehan alkoi jo keskiviikkona 11.1. lennolla Muncheniin. Henk.koht. matkani alkoi jo edellisenä iltana kotikunnasta Liperistä lennolla Helsinkiin. Aamulla kokoonnuimme kaikki 7 amppistelijaa kentälle ja kaikki saivat tavarat koneeseen suuremmitta vaikeuksitta. Lennon jälkeen Munchenin kentällä saatiin ensin liian lyhyt paku, mutta heti toisella yrittämällä saatiin tavarat mahtumaan ja 7 henkeä sisään autoon. Ja niin matka kohti Altenbergiä alkoi. Jossain vaiheessa oli käännyttävä autobahnalta pois ja samalla taidettiin tippua myös kartalta. Mutta lopultahan se Altenberg ja kisatoimisto löytyi. Majoitustahan meille ei sitten loppupeleissä ollut kukaan varannutkaan. Päästiin sitten Klinikalle asumaan. Koska oltiin lähdetty jo keskiviikkona matkaan, oli seuraavana päivänä vuorossa epäviralliset harjoitukset. Lumi oli kuivahkoa vaikka sumua olikin vähän tarjolla. Reenissä tuli ihan kisafiilis kun näki paljon tuttuja. Tuntui lähes kuin ois kotiinsa tullut. Ehkei nyt kuitenkaan e-cupissa, mutta.. Perjantain virallisissa treeneissä sitten ei nähtykään ampua juuri ollenkaan. Ois pitänyt olla eagle eye, jos ois osunut kunnolla. Putkellahan ei kans nähny yhtään mitään. Keli oli epäonnekseni vähän kosteampi sumun takia. Voitelin sitten lauantain pikamatkalle ihan liian kosteankelin suksen ja vielä liian lämpimällä pulverilla. Kisassa tuli vielä 1+1 sakot, joten sijaksi tuli 24. ja olin toiseksi paras suomalainen. Kisan jälkeen jäin heti poikain kanssa kopille ja heidän avustuksella tehtiin mulle edes tarpeeksi kuivan kelin tälli. Tätä tälliähän me ei enää vaihdettu: keli voi muuttua, tälli ei. Sunnuntain takaa-ajossa onnistui sentään ammunta 0+1+0+0 ja nostin sijoituksen 15. ja parhaaksi suomalaiseksi. Keli oli todella kuiva ja sukset vaan narskui ja huusi keskeytä keskeytä. Vikalla lenkillä ois ollut shäänsiä vielä vähän parantaa sijoitusta, mutta tyypit laski alamäessä lopullisesti karkuun. Viikonlopun tulokset löytyvät täältä.
Kokonaisuutean Altenbergistä jäi mieleen todella kuiva lumi, todella kova tuuli ja silloin tällöin auringon paiste. Eipä siinä. Illalla piti puhdistaa, laitaa kiinni ja pussittaa sukset muiden tavaroiden pakkaamisen lisäksi. Käytiin myös etsimässä pelikortteja suosittelemastani Zinnwaldista. Täytyihän sen olla kova paikka, kun Röchikin on sieltä! Noh, eipähän Helsinki-Vantaalla harmittanut pois tullessa, kun tuli siellä Zinnwaldissakin käytyä. Löydettiinköhän me ees koko kylää? Aamulla herättiin seiskalta ja ennen puolta ysiä oltiin saatu klinikan autotalli tyhjennettyä pakuumme. Ja vain 717 km:n matka Ridnaunhun alkoi... Jatkoa taas pian... ja kuvia.. ja kaikkee.. Hei thänks kaikille mukana olleille jo nyt, Mehis Ja erikois kiitos Liperin Osuuspankille ja Liperin kunnalle kisareissun kuluihin osallistumisesta!
16.11.2005 Oikeasti kilpaa Lumileiri sekä avauskisa takana. Ensimmäinen viikko oltiin Levillä ja ihan loisto olosuhteissa noin kaikin puolin. Lumi oli välillä vähän vähissä soiden kohdilla, mutta sääolosuhteet huomioon ottaen latu oli ok. Ja kiitos taas Asko ampumismahdollisuudesta ja kyynärpää muistutuksista. Toiseksi viikoksi mentiin Muonioon. Hiljaisen vauhdin lenkeillä tunsi itsensä aikamoiseksi latumerkiksi, kun muiden maiden tiimit veti PK:ta = peruskovaa. Lumi meinasi loppua, mutta kisat saatiin pidettyä. Lauantain pikakisa oli ihan ok suoritus. Sakot 1+1 nyt on vähän liikaa, mutta ennen pystyn aloittamista tuntui, että sakkoja voisi tulla vaikka 5. Sain kuitenkin taisteltua ja maltoin ampua rauhassa. Vaikka kiire olikin sen saksalaisen peesiin. Loppu matkasta hyytyi sekä suksi että varmaan pahemmin hiihtäjä, mutta tärkeintä oli kisan kokonaisfiilis. En ihan turhaan ole taistellut viimeistä 2 vuotta ja haaveillut hiihtäväni vielä oikeasti kilpaa. Sunnutai nyt ei ollut kilvanhiihtoa nähdytkään. Kaikenlaista epäonnea riitti, mutta keskeyttää en tahtonut. Tässä tulee nyt melkein kuukauden tauko kilpailuista ellen lähde eurooppa cupiin omin nokkineni. Mikäli muita reissuun lähtijöitä on, niin laittakaahan mailia! Kontiolahden gp saattaa olla jossain vaiheessa, mikäli lunta tulee. Vuokatissa on nyt noin 10 cm lunta maassa ja pakkasta. Joten alkaa taas olla olosuhteita missä rakentaa kuntoa niihin tärkeimpiin koitoksiin. Mutta tärkeintä on, että voin taas kisata ja todellakin nautin siitä!!!! Never ever give up - Mehis
21.10.2005 Ramsaun päiväkirja Su 25.9. Aamulla hädissään piilarimetsälle Vuokattiin Liperistä. Iltapäivällä vielä hätäisempää laukun tyhjennystä, laukussa liikaa kiloja. Helsinkiin iltakoneella ja Birgitalle puutalojen helmeen yöksi. Ma Aamulla aikanen herätys ja aamulenkki Elielin aukiolle. Münchenin koneeseen ja tietty koneessa on muitakin suomalaisia matkalla samaan paikkaan. Münchenin kentältä saatiin farmariauto. Onneksi. Ja niin matka kohti Ramsauta alkoi. Matka oli ajallisesti yllättävän pitkä, sillä matkanvarrella oli yllättävän paljon tietöitä. Pakollinen pysähtyminen tietenkin myös Outletissa kuului matkaohjelmaamme. Aurinko paistoi ja oudon vilkun omistavan automme mittari näytti +20 astetta. Wau!! Isäntäperheemme ihmiset osoittautuivat varsin mukaviksi ja erikoisiksi ihmisiksi! Puhetta riitti ja kaikki toiveemme täyttyivät heti ensi minuuteista lähtien. Ti Missä vuoret? Missä aurinko? Missä lämpö? Siinä päälimmäiset ajatukset, kun ajeltiin ylös kohti alahissiasemaa. Ylhäällä taisi vielä tuulla. Ke Samaa säätä ja paljon tuulta sekä vettä. Illalla Vermon ravien kuuntelua ravien nettiradiosta. Olipas aivan mahtavaa, kun oli wlan yhteys!!! To Samaa säätä ja paljon tuulta sekä vettä. Pe Yhden lenkin päivä. Saatiin aamupäiväksi ampumapaikka ja Askokin paikalle, joten rah treenin tein. Porukkaa alkoi olla jo todella paljon. Aamulla porukka ei päässyt huonon kelin takia edes kunnolla hiihtämään. La Aamulla paistoi jopa auriko ylhäällä. Lumi olikin sitten nihkeää ja mulla oli muuten todella todella nihkeää hiihtoa. Lihaksisto oli ihan väsyksissä. Olisi pitänyt eilen tehdä rah treeni pertsalla eikä vapaalla. Lyhensin lenkkiä enkä tehnytkään tasuria ja sauvoittaluistelua. Hölköttelyn ja päivänokosten jälkeen olo kuitenkin parani ja lähdin yrittämään kovempaa rah treeniä. Olo olikin vallan mainio ja treeni tuntui menevän todella hyvin perille. Onneksi en hämääntynyt aamupäivän huonosta treenistä. Rullaradalla ja ampumaradalla jo melkoinen vilske ja vipellys. Su Pertsaa aamulla ylhäällä. Teippi ei pitänyt, joten eikun liisteriä pohjaan. Kulki hyvin hiihto. Peruskeliä, tihkusadetta ja välillä jäätä. Cebejä tarvitaan. Ma Vettä sataa, sataa, sataa. Meitä se vaan ei haittaa! Aamulla normaalisti ylhäällä. Iltapäivällä sauvarinne! Olipas mahtavaa mäkeä, kun kurvasi laskettelurinteen puolelle! Ti Aamulla suhteellisen pitkää ja hiljaa ylhäällä yllättävän matalalla hapolla. Illalla perus pertsaa rullilla ja ampumista. Norskeja baanalla yhä enemmän. Ke Lepopäivä. Käytiin urkkakaupoissa ja normaalikokoiset löyti jotain. Mie en. Iltapäivällä käytiin ampumassa Askon valvovan silmän alla. Illalla pimeässä iltalenkillä vähän alempana. To Aamulla ylhäällä vähän kovempaa hiihtelyä. Pe Aamulla mahd. helppoa hiihtoa ylhäällä. Kyttäilin koko treenin, millon amppishiihdon yksi vauhdikkaimmista ja näteimmin hiihtävistä sattuisi kamerani zoomin etäisyydelle. Lopulta sain videopätkää purkkiin. Sää muuten todella tuulinen ja saksan pojalle kävi todella köpelösti: tuuli vei mennessään pää edellä jäälohkareeseee ja sitten helikopterilla sairaalaan ja leikkaukssiin! Pelottavaa!!! Illalla kuitenkin ohjelman mukaan mäkitreeni tiellä. Kulki aika hyvin!!!! La Aurinkoa! Naurua, vauhtia ja lentelyä. Huh huh. Su Mahtava keli ylhäällä. Olisi voinut jäädä vaikka koko päiväksi! Päivän kruunasi kassien ja suksipussien pakkaus. Ma Aamulla herätys 04 am ja auto starttasi 04.20. Tavoitteeseen päästiin, ekana jonossa. Eikä jouduttu maksamaan ylipainoista, vaikka virkailija ei saanut edes nostettua ylös maasta toista suksipussia. Kiitos kaikille mukana oleille mukavasta leiristä! Ennenkaikkea iso kiitos Eijikselle, Outsalle ja Thorstenille. And thanks to Margit and Gottlieb Royer: thank you for everything! We will never forget you. Hope to see you in Hochfilzen, atleast some of us! Altså hei till alla skiskytarna. Och förlåt, kanske för mycket Energy eller nånting.. Ja iso kiitos Nuutisen Askolle ampumavuoroista ja ampumisten seurailuista! Ja tietty kiitos Markolle ohjelmasta, Sannukalle henkisestä tuesta ja Pirkelle ihan mistä vaan! Ja kaikille jotka unohdan. Ja rahoittajille kiitos. Mehis ps. lisää kuvia pian galleriassa pps. Nyt olen palautunut jo leiristä hyvin joten eikun uutta matoa koukkuun. Ja pian Lappiin. Hiihdellyt olen Vuokatissa ja Kontiolahdella.
2.10.2005 Ramsaussa Ramsaussa ollaan. Kelit ovat olleet paria päivää lukuun ottamatta aika peestä. Treenaamaan ollaan kuitenkin päästy suunnitelmien mukaan ja kivaa on ollut. Toivottavasti säät vähän paranisi! Päiväkirjaa yritin korjailla arkistoinnin osalta ja sehän sitten menikin ihan sekaisin. Että kyllä niitä juttuja sieltä löytyy, kun vaan jaksaa mennä syvälle. En halua täältä pois- Mehis ps. kuvagalleriassa vähän kuvia menneeltä harjoituskaudelta. pps. täällä tuntuu olevan lähes koko Vuokatti!
21.9.2005 Never ever... Tosiaan, viime viikonloppuna kisailtiin Kontiolahdella rulla-ampumahiihdon sm-kisat. Omalta kohdalta kisat menivät to-della huonosti. Ei ole siis muuta tietä taas(kaan) kuin eteenpäin. Kisassa keskityin lähinnä vasemmalta työntämiseen ja sen näköistä se sitten taas olikin. Jos ei oikea ole puoleni, niin ei taida olla vasenkaan. Viikonloppuna olisi Annen ja Timon häät ja sitten lennetäänkin jo Ramsaun lumille pariksi viikoksi. Aikahan siellä menee pää-asiassa aurinkovoidetta levittäessä ja palovammoja välttäessä. Niin varmasti. Vettä ja lunta kait siellä on nyt tullut kuin Esteristä. Mutta ei varppina tule enää ensi viikolla! Tai sitten tulee, ihan sama! Mukava päästä välillä taas Pärnä/Vuokatti/Kontiolahti stadionien ulkopuolelle! Never ever give up - Mehis
31.8.2005 Hevosia, amppista ja uusi blogi Kesäni on kulunut pää-asiassa treenailessa ja hevoshommissa. Nyt syksyn tulon myötä on kyllä yritettävä keskittyä yhä enemmän amppikseen, jotta palautuminen hoituu varmasti. Syyskuun lopussa olisi Annen ja Timon häiden jälkeen tarkoitus (I am very sorry Anne, että en päässyt polttareihisi, oli todella huono amppishiihto ajankohta juuri silloin!!!) lentää Müncheniin ja huristella treenailemaan Ramsauhun kahdeksi viikoksi. Vuokatin hiihtoputki on tullut myös ohjelmaani viime aikoina yhä useammin. Putki on ollut koko kesän todella hyvässä ja liukkaassa kunnossa. Ei ole ainakaan siltä osin valittamista olosuhteissa. Lisäksi Pärnän ja Kontiolahden rullaradat ovat hyvässä kunnossa, joten hyvissä olosuhteissa olen päässyt treenailemaan. Toivottavasti syksy jatkuu yhtä aurinkoisena kuin tämä päivä on ollut. Sain muuten tänään vihdoin toimintakuntoon oman blogin=päiväkirjan, joten sieltä voi lueskella lisää sekavia juttuja. En vastaa siitä, ymmärrätkö jutuista puoliakaan... Niitä koetellaan, jotka sen kestävät - Mehis
18.7.2005 Aurinkoa, mehiläisiä ja rullalenkkejä Kesän myötä on ainakin kelit kohentuneet, mehiläiset lisääntyneet ja toivottavasti myös treenit tehostuneet. Kesä on onnistunut aika mukavasti noin harjoituksellisesti. Päivät ovat täyttyneet viime viikkoina harjoituksista ja Tourin seuraamisesta. Nyt on vuorossa palauttelujakso ennen "syksyn" kovempia harjoituksia. Every second counts – Mehis PS. IBU on kesäkuun lopun kokouksessaan Koreassa PPS. Myös ensikauden kilpailukalenteri päivitetty
16.6.2005 Kesä tuli Niin se vain taas on kevät ohi ja kesä on saapunut. Kesän tulon myötä harjoitukset kovenevat sekä lajinomaistuvat. Tähän asti harjoittelu on onnistunut käsikirjoitusten mukaan. Liikaa tuulettemaan en kuitenkaan vielä ryhdy. Viime vuodet opettaneet... Tavoitteena kuitenkin on olla terveiden kirjoissa vielä kisakaudellakin. Ja toivottavasti vihdoin myös kisakauden päätyttyäkin! Kevään teemana on ollut perusvoiman hankinta. Viime kaudella ei paljon punttia nosteltu tai tasuria lykitty. Nyt ainakin puntti on noussut useammin kuin kerran. Muuten treenit ovat olleet monipuolisia ja pyöräilyonnettomuuksiltakaan ei olla vältytty... Pysytäänhän pystyssä, Maija ps. vihdoin viime kauden Ramsaun leirin kuvagalleria on valmis ja pari uutta linkkiä myös!
6.6.2005 "Se vähän pyssyään pidempi" Löytyi Karjalaisen arkistosta tälläinen juttu:
"Se vähän pyssyään pidempi" -------------------------------------------------------------------------------- -------------------------------------------------------------------------------- Maija Holopainen on erittäin hyvällä tuulella ennen normaalimatkan EM-starttia. Hänet löytää stadionilta, jos osaa etsiä sellaista vähän pyssyään pidempää nuorta naista. Maija Holopainen on varmasti perusluonteeltaankin hyväntuulinen, mutta kevyttä oloa ennen starttia lisää tuntemus siitä, että kunto on kohdillaan. Ei tavoitteita Maija Holopainen lähtee ladulle ilman sijoitustavoitteita. Ammunnan Normaalimatkalla naiset hiihtävät 15 kilometriä. "Minä vaan Maija Holopainen tykkää ampumahiihdosta. Hänellä on unelmia, joista hän vaikenee jalat maassa.
28.4.2005 Naapurin kanootti Tämä on hassu juttu parin vuoden takaa. Luulenpa, että kaikki täällä vierailevat tietävätkin tämän jutun. Ainakin Tuuli, Myy, Marika&Göne on tunnustanut käyvänsä täällä. Jos sivuillani käy joku muukin, niin kirjoitelkaahan mielipiteitä sivuista tms. vieraskirjaan tai laittakaa mailia tulemaan... Mutta naapurin kanoottiin. Monia vuosia sitten Tume antoi luvan meille muille taloyhtiöläisille käyttää kanottiaan. Päätin sitten myös ryhtyä melomaan Tumen kanootilla Opiston kaksikoiden sijasta. Menin Tumelle ja kyselin, että missä kanotti makoilee ja missä mela yms. Tumen ohjeet olivat yksinkertaiset: mela löytyy varastosta ja kanootti heti rannasta. Kanootti oli kuulemma heti ensimmäisenä kun rantaan tultiin. Näillä ohjeilla lähdin hölkkäilemään kämpiltä kohti Topinlampea. Topinlampihan sijaitsee keskellä Vuokatin omakotitaloaluetta. Rantaan pääsee taloyhtiöstämme helpoiten polkua pitkin ja rantaan saapuessani heti rannassa oli sininen kanootti. Aivan kuten Tume sanoi, ajattelin, kanootti oli heti rannassa. Eipä muuta kuin kanootti vesille ja melomaan. Meloin kesällä useasti ja jatkoin melomista myös seuraavina kesinä. Yhtenä keväänä lähtiessäni melomaan, ihmettelin hiukan Tumen kanootin kuntoa. Tiesin nimittäin, että edellisellä viikolla oli joku meistä käynyt melomassa, mutta silti kanootissa oli ampiaisenpesä. Noh, liikoja taas ajattelematta tuhosin pesän ja lähdin lenkille. En muistanut myöskään ihmetellä ampiaspesää muille jälkeenpäin. Olisi ehkä kannattanut. Vuosien mittaan sattui lisää vähän epäilyttävä tapahtuma. Meloessani kerran Tenetin virrasta Topinlammelle vastaani tuli toinen meloja joka nauroi hervottomasti. Olinko todellakin noin huvittava näky vai mikähän tässä oli, jälleen ajattelin, mutta annoin asian taas olla... Myös eräs poikien tarina "kalastusreissulta" herätti pieniä epäilyksiä päässäni, mutta taaskaan en saanut suutani auki. Pojat nimittäin olivat omien sanojensa mukaan ahtautuneet kahdelleen Tumen kanoottiin ja kaatuneet rannassa. Ja eihän siitä pääse millään pois, kun siinä kanootissa on kaksi ihmistä, pojat kertoivat. Häh, ajattelin, siihenhän mahtuu vaikka kolme ihmistä ja siitä nyt pääsee aivan helposti pois... Noh, taas jäi suu kiinni ja mölyt mahaan. Viimein kolmen tai neljän melotun kesän jälkeen eräänä syyspäivänä olin jälleen menossa melomaan. Olin hakenut melan ja astelin kohti Topinlampea. Rannassa kuitenkin odotti yllätys, Tumen kanottia ei näkynyt missään. Hätääntyneenä lähdin takaisin ja menin kertomaan asiasta Tumelle. Joskus pojilla oli tapana jättää kanootti tilapäisesti myös eri rannoille retkillään, mutta tällä kertaa kukaan ei tunnustanut jättäneensä kanoottia mihinkään. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin rikospaikalle, tällä kertaa Tumekin lähti mukaan. Rantaan johtavan polun päässä ihmettelin aika paljon, kun Tume lähti ihan eri suuntaan kuin minä. Hei, tässähän se sinun kanoottisi on ollut, sanoin. Ei, ei, täällä se on, Tume sanoi. Ja siellähän se Tumen kanootti tosiaan oli, noin 20 metrin päässä rantaheinikossa. Tajuttiin kummatkin heti siinä samassa kuinka oli käynyt: Olin melonut kaikki ne vuodet väärällä kanootilla! Tumen kanootti olikin valkoinen ja todella ahdas ja kiikkerä yksikkö!!!! Voi sanoa, että silloin nauratti ja hävetti lujaa!!! Lopulta katselin rantaa vähän tarkemmin ja näin sen sinisen, tukevan ja tilavan kanootin, millä olin melonut vastarannalla. "Naapuri" oli vissiinkin kyllästynyt katselemaan olohuoneen ikkunasta kun aina vain sama pienikokoinen tyttö tuli rantaan oman melan kanssa ja otti kylmän viileästi kanootin ja lähti melomaan. Joka kerta kyllä palautin kanootin viimeistään 2 tunnin kuluttua ja pidin siitä todella hyvää huolta ja en todellakaan tiennyt, että se sininen kanootti ei ollut Tumen!!! Suosittelen todella naapurin kanootin lainausta, mutta otathan ensin selville, mikä on oikea naapurin kanootti!!! Melotaan vaan, Mehis
18.4.2005 Harjoittelua taas, mahtavaa! Noin kuukausi sitten alkanut kuume ja yskä olikin sitten vähän vaikeammin voitettavissa, mutta kun vaan jaksaa odottaa rauhassa, niin tuollaiset vaivat paranevat.. Kuukausi siihen kyllä meni. Kävin tyhmyyksissäni yrittämässä kisailua Kuhmossa toissa viikonloppuna.. eihän siitä mitään tullut tuollaisen taudin jälkeen. Mutta tulipahan taas tehtyä "hyvä" treeni! Nyt on olo kaikin puolin normaali ja olen aloittanut harjoittelun. Mitään normaalia siirtymäkautta en tänä vuonna pidä, sillä selkä ja nyt viimeksi tuo kuume, ovat tehneet kuluneesta vuodesta todella repaleisen. Täytyy vain taas saada kunnon harjoitusputkia ja ennen kaikkea terveitä päiviä!!!!! Harjoittelun ohessa olen suoritellut tässä jonkun opintoviikonkin. Kovvaa hommaa harjoittelu ja opiskelu yhtä aikaa. Ei ainakaan mulla riitä hirveästi keskittymiskykyä opiskeleluille, kun tekee kaksi reeniä päivässä. Täytyy kyllä nostaa kaikille niille hattua, jotka pystyvät opiskelemaan ja harjoittelemaan yhtäaikaa! Näillä näkymin liiton valmentajahärdellit eivät onneksi vaikuta omiin kuvioihini, vaan Markkiksen kanssa jatketaan töitä! ISO KIITOS siitä(kin) Markkis! Tulevaisuus edelleen mielessä, Mehis ps. Ote Ruotsalaisten ensikauden kuvoista: Vid alla uttagningar bedöms även följande: -Fysik, dvs. prestationsförmåga både vad avser skjutning och skidåkning samt bedömd framtida potential. Pitäisi olla töissä nuorten kisoissa, mutta pari päivää sitten iski aika huono olo ja oli jätettävä leikki kesken ainakin vähäksi aikaa. Kuume nousi noin 40 asteeseen ja nyt päällä on todellinen vatsalihaksia kehittävä yskä. Reenaamaankaan en ole siis päässyt muutamaan päivään. Tuli aika ikävään paikkaan tämä tauti, sillä viikko sitten hiihto oli jo jonkinlaista Lemillä. Kokonais tuntemuksena kisa oli pitkään pitkään aikaan ehdottomasti paras, vaikken vielä 100 lasissa hiihtänytkään. Mutta eteenpäin on selän kanssa menty! Siitä kiitos kaikille niille useille, jotka olette minua auttaneet!!!!! Kontiolahden jälkeen ja ennen Lemiä kävin myös Kangasniemellä hiihtelemessä "kisan". Joten 3 starttia tälle kaudelle jo takana ja heti kun tauti hellittää ja saa vähän treeniä alle, niin toiveissa olisi lisää kisoja. Tulevaisuus mielessä, Mehis
22.2.2005 Olipas kivaa kisoissa Viime viikonloppuna olivat jo perinteiset ampumahiihdon SM-kisat Kontiolahdella. Sain vihdoin lääkäriltä luvan osallistua kisoihin, joten päätin osallistua kisoihin pienestä yskästä huolimatta. Oli varsin mukavaa ajella kisapaikalle ja nähdä kaikki tutut naamat pitkästä aikaa! Nyt pää-asiana eivät olleet tulokset, vaan osanotto! En uskaltanut hirveästi repiä kisassa, joten vauhti oli aika verkkaista ja tahti rauhallista. Kiitos kuitenkin huoltajille ja kannustajille ladun varrella! Maalissa olin 15. ja sakkoja tuli 1+1. Joten vauhti ei ainakaan päätä huimannut! Pää-asia kuitenkin oli maaliin pääsy. Kisasta jäi sellainen maku, että ehkäpä minusta vielä sittenkin tulee urheilija ja ampumahiihtäjä, eikä curlingin pelaaja! Joten töitä on jatkettava, jotta ensi talvena oltaisiin taas kunnossa! Onhan se aika hassu tilanne mennä kisoihin ilman mitään tarkempia tavoitteita, mutta tavoitteet ovat siellä jossain tulevaisuudessa, kun selkä on siinä kunnossa, että uskaltaa taas mennä täysillä ja käsijarrutta. Jatketaan siis töitä! Amppis MM-kisakuume terveisin,Mehis Elämänohje numero 8: Menestyksen salaisuus piilee siinä, miten nopeasti kasaat itsesi epäonnistumisen jälkeen.
7.2.2005 Loukkaantuminen syö... ...Anschutzia. Loukkaantumista seuraa joko liika käyttö tai heitteille jättö. ...Balanssia. Liian usein balanssiin pyrkimistä loukkaantumisen aikana. Kroppa totuttunut balanssin hakuun vain ennen kisoja. ...Chäänssejä! ...Delliä. Liikakäyttöä loukkaantumisen aikana. ...Eurosportin selostajia. Liikaa aikaa lähetellä kommentteja selostajille... ...Framgång. Kuhan nyt ensin edes pääsis maaliin asti... ...Glädje. Eipä paljon naurata. Vaikka kait pitäisi. ...Hierojia yms. Varmaankin extra paljon tilitystä. ...Itseluottamusta. Varsinkin jos muut antavat ymmärtää, että parasta taitaisi olla, jos luovuttaisit. ...Joskus jokaista. ...Kiukkusaparoita. Liikakäyttöä loukkaantumisen aikana. ...Lähipiiriä. Loukkaantunut urheilija taitaa olla aina välillä tavallisuudesta poikkeavan rasittavaa seuraa. ...Melrose Placea. Kaikki varmaan joutuneet osalliseksi. Sorry. ...Naapureita. Lue edellinen. ...Otsaa. Liika kiukkuilu voi saada otsaan liika ryppyjä. ...Pappaa. Pappa betalar. ...Qualitya. Korvaava harjoittelu ei oikein kehitä... ...Rusakoita. Eipä niitä edes uskalla tehdä... ...Selkärankaa. Varsinkin tässä loikkaantumisessa. ...Tuttuja ja tuntemattomiakin. ...Uskoa. Kukapa loukkaantununut urheilija ei menettäisi välillä uskoaan parantumisesta ja paluusta. ...Valmentajaa. Onko kurjempaa hommaa, kuin olla loukkaantuneen urheilijan valmentaja? ...Whatever. ...X-rays. Suurkulutusta loukkaantumisen aikana. ...Yrittämistä. ...Zzzzzzzzzzzz = Unia. ...Åtskilliga saker = useita asoita!!!!!!!!!!!! ...Äitiä. Joutuu kestämään kiukkuilua extra paljon. ...Överseende = kärsivällisyyttä. Oli tässä vähän luppo aikaa ja tuli tällänen juttu tällä kertaa. Ei ole paljonkaan uusia uutisia sitten viime kerran. Valitettavasti sm normaalimatka ja viesti sekä kaiken maailman muut kisailut jäivät väliin. Nyt sitten katsellaan rauhassa tilannetta, että milloin olisi järkevää yrittää kisata. Mitään kiirettä tässä ei enää ole, joten menköön vaikka koko talvi. Lunta vaan tupaan-terveisin, Mehis
Vihdoinkin olen päässyt taas lenkkeilemään. Ja vihdoinkin sain siirrettyä Pöllölaakson avustuksella sivut uudelle koneelle. Joten taas juttuakin luvassa... Kaakeleiden katselu on jäänyt jo vähän vähemmälle ja olen saanut katseltua lumisia, tai vesisateisia, maisemia. Joten parempaan päin tässä taidetaan olla taas menossa. Eilen tein kunnon amppishiihtotreeninkin ja se meni aika mukavan tuntuisesti. Tavoitteena on edelleen loppukauden kilpailut mikäli selkä on varmasti kunnossa. Ei enää kannata kuitenkaan lähteä riskeeraamaan seuraavakin kautta. Joten katsellaan kuinka tässä käy!!! Toivotaan parasta ja jotain... Maailmalla meno näyttää taas koventuneen olympiavuoden lähestyessä. Sannukka ja Outi sijoittuivat tänään jo oikein mukavasti Anterselvan normaalimatkalla. Tytöiltä todella hyvät ammunnat siihen keliin. Onnittelut molemmille täältä melrose placesta! Mehis
1.12.2004 Vinkkejä Hyvät ystävät, kun ei olla paikan päällä, niin sitten laitetaan rahoiksi! Siksipä tässä tulee yleisön pyynnöstä veikkausvihjeitä torstain pikamatkoille. Veikkauksella voi pelata vain "kaksaria", eli kahta parasta ellei joku tajunnut ravi slangia... Vaihtoehdot ovat naisissa: Liv, Ahatova, Zaitseva, Pyleva, Ishmouratova, Tsernousova, Sannukka, Outi, Uschi, Wilhelm, Glagow, Bailly, Dafovska, Liu, Muu voittaja ja muu 2. (peli menee kiinni torstaina klo 11.25) Miesten lista on: Poiree, Ole, Lars, Frode, Halvard, Pave, Timo, Sven, Ricco, Sikora, Rostovsev, Vitek, Tobreluts, Hurajt, muu voittaja ja muu 2. (peli menee kiinni torstaina klo 14.10) Näiltä listoilta oli pelattu eniten tietenkin Liv-muu 2. ja Ole-Poiree. Joten mikäli haluatte pelata varmanpäälle ja kertoimella 1.5, niin siinä varmat parit. Mutta, periaatteesta en ikinä pelaa varmoja, joten noilta listoilta kiinnostaisi Bailly, Ahatova, Zaitseva ja ehkä Pyleva sekä Ucshikin. Bailly teki ainakin todella vakuuttavaa työtä Oloksen yhteislähdössä! Ja tietenkin Suomen tyttöjä kannattaa pelata!!!!! Liv-Sannukka oli ainakin vielä äsken listoilla. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että listoilta puuttuu mm. Gro-Marit yms, joten muu-vaihtoehdot on myös huomioitava! Miehissä pelaisin Olen ja Poireen kanssa Sikoraa, Pavea, Timoa ja Frodea sekä ehkäpä Riccoa. Ja kyllä se Halvardinkin on otettava huomioon. Gro oli aika ylivoimainen norjalaisten kauden avauksessa ja Sikora on myös ollut vakuuttavassa kunnossa. Ja bum-bum Berger on kipiä, eikä hiihdä! Miesten listalta puuttuu mielestäni muutenkin aikas paljon kovia nimiä.. Miehiähän on yhteensä 119 kilpailijaa ja naisiakin 107. Centrebet.com:ssa voi pelata mm. yksittäisiä voittoja ja head to head-pelejä. Suosittelen, mutta kannattaa muistaa, että Veikkauksen peleissä suomalainen voittaa aina!!! Kattellaanhan kuinka käy. Säätiedotus lupasi miinus asteita, joten samanlaista norjalaisnäytöstä kuin viime vuonna ei pitäisi olla odotettavissa. Vesijumppa terveisin, Mehis ps. Kiitokset ja terveiset kaikille niille jo nyt, jotka olette tutkailleet selkäkuviani ja antaneet ohjeita. Kaikki ehdotukset otetaan vastaan vastaisuudessakin!
29.10.2004 Ramsaun jälkeen ja ennen Lappia Lumi tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli. Ramsaun leiristä on jo palauteltu ja viime viikko reenattukin ihan jokseenkin kunnolla. Nyt sitten taas vähän palautellaan ennen Lapin lumileirejä. Harjoittelu Ramsaun jälkeen on ollut helppoa, sillä Kontiolahden jäähdytettylatu ja Vuokatin säilötyllä lumella tehty latu ovat palvelleet hyvin lajinomaisissa harjoituksissa. Joten ei ole taaskaan tarvinnut hiihdellä rullilla Ramsaun jälkeen. Ramsausta tulomatkalla oli kotimaan päässä pientä ongelmaa, kun Joensuun-Liperin lentokentälle oli laskeutunut niin sankka sumu, ettei lennonjohto antanut lupaa koneelle laskeutua. Niinpä sitten laskeuduttiin Kuopioon ja sieltä linja-autolla kotiin. Nyt sitten vain odotellaan säiden paranemista, eli pikku pakkasta ja lunta taivaalta tai tykistä! Ja toivotaan, että selkä antaa treenailla ja kilpailla! Mutta jos käy niin, ettei selkä anna vielä hiihtää usein kilpaa, niin sitten täytyy vain vielä malttaa ottaa rauhallisesti ja odotella. Pää-asia olisi, että selkä tulisi kuntoon nyt kerralla, eikä vaivaisi enää tulevina kausina. Innokkaana tässä odottelen, että pääsen taas Lappiin treenailemaan. Vaikka lunta ei olisikaan paljon, on siellä silti mukava treenailla. Vaihtelu virkistää!!!! Mehis ps. Pian taas tilannetietoja Lapista!
20.10.2004 Ramsaun leiriraportti, osa 2 Leirin pituudeksi tuli yhteensä 10 treenipäivää + matkustuspäivät. Ensimmäinen kokonainen viikko meni joka päivä treenatessa kahdesti. Yhtenä päivänä oli iltapäivällä pelkästään ammuntaa. Loppuviikosta sain jo omankin ampumapaikan, joten oli vähän mukavampi fiilis tehdä reenejä. Alkuviikko menikin liiton paikoilla ampumiseksi. Ryhmässä on muutenkin paljon porukkaa ja kun me ei ryhmättömätkin ammuttin samoilta paikoilta, oli välillä vähän ruuhkaa. Ja ei ollut oikein hieno fiilis ampua muiden paikoilta. Toivottavasti en aiheuttanut kovin monia ärsytyksiä niinä parina päivänä, kun ammuin paikoiltanne! Vuokarasin myös ampumamaton Sportbürosta. Tosi hyvä käytöntö muuten: Maton vuokraus maksaa 80 €, josta saa takaisin 76 € mikäli maton palauttaa ehjänä! Ikävämpi puoli maton vuokrauksessa on se, että ampumapaikka sijaitsee aika pitkän matkan päässä parkkipaikalta. Lisäksi ampumapaikka on melko jyrkän mäen päällä. Myöskään ampumamaton koko ja paino ei ollut mistään pienimmästä ja keveimmästä päästä. Oli vissiinkin aika huvittavan näköistä, kun raahasin mattoa ampumapaikalle. Eräs ulkomainen ampumahiihto valmentaja repesi aivan täysin kesken lauseensa kävellessään vastaan. Mutta oli siltä matolta kyllä hyvä ampua, eli kannatti raahata! Ensimmäisen viikon jälkeen ja kaikkien alhaalla asuneiden suomalaisten lähdettyä oli ohjelmassa lepopäivä. Mietin, että mitähän sitä tekisi: Lähtisinkö tutkimusmatkalle Obertilliachiin vai Adidas Outletstoreen? Lyhyempi ajomatka voitti, eli ei kun PikkuPösön nokka kohti Saksan ja Itävallan rajaa. Adidas Outletstore osoittautui oikeaksi pyöräilijän ja urheilijan ihanne kaupaksi. Harmi vain, kun pyöräilykenkiä ei ollut lasten puolella! Ja aikuisten puolella pienin koko oli 6,5. Vähän iso 3,5:een jalkaan! Ruoka oli muuten aivan mahtavaa Kobalhofissa, jälleen kerran. Kaipaamaani Sacherkakkua oli vain paljon harvemmin tarjolla, kuin edellisellä kerralla. Nyt tämä Sacherkakku nautinto osui lepopäivän lounaalle. Tuli syötyä aika monta palaa... Nam! Toisen viikon siis reenailin ihan yksikseni. Ja mukavaa oli silti! Ruokailuissa juttuseuraa riitti ja oli muutenkin mukava fiilis. Toisella viikolla alkoi vain olla jo niin paljon porukkaa, että hissiin sai jonottaa vähän kauemmin kuin ensimmäisellä viikolla. Sikäli mikäli ei halunnut mennä aikaisin hiihtämään. Viimeisinä päivinä aurinko paistoi, mutta öisin oli jo kylmempää. Niinpä ylhäällä lumi oli pakkaslunta mikä vähän verotti luistoa. Jossain vaiheessa latu oli myös vähän jäinen ja jostain syystä yksi mutka oli tavallisuudesta poikkeavan jäinen. Tulin siihen sitten ihan niinkuin ennenkin, en jarrutellut vaan lähdin askeltelemaan. Noh, eihän siinä sitten voinut käydä mitenkään muuten kuin pahasti. Eli kohta sitä tultiin pikkurilli ja takamus edellä jäätikköön. Auts! Ja takana tulijat meinasivat rysähtää päälle. Nyt sitten toivotaan, ettei kaatuminen aiheuttanut mitään takapakkeja selän paranemisessa. Muuten leiri meni lähes kommeluksitta. Mitä nyt yhtenä iltana vähän pakkailin ja otin jotain auton takakontista. Samalla kun löin takakonttia kiinni auton avaimet tippuivat maahan. Oli sitten jo niin pimeää, että meni vähän aikaa, että löysin avaimet maasta. Löydettyäni avaimet, yritin laittaa avaimista autoa lukkoon. Auto ei sitten suostunutkaan menemään lukkoon! Se kävi lukossa, mutta aukesi heti takaisin. Ja takakontti ei enää auennut eli se tuntui olevan jumissa. Mutta kuitenkin takakontin valo paloi, ihan niinkuin se olisi jäänyt auki. Lopulta käynnistin auton ja silloin vasta show alkoikin! Takakontin valo vilkkui ja jokin varoitusääni ulisi koko ajan kovemmin! Lopulta laitoin auton lukkoon ovesta ja sammutin takakontin valon valokatkaisijasta. Vasta seuraavana aamuna hokasin, mistä tässä kaikessa oli ollut kyse. PikkuPösön takakontin ikkuna-osa oli jotenkin auennut ja tästä johtuivat kaikki ongelmat. En kyl tajua et miten sain ikkunan auki, sillä yritin temppua uudelleen, enkä onnistunut... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Jatkoa taas pian! Kotiinkin päästiin, kylläkin mutkien kautta....... Mehis
20.10.2004 Ramsaun leiriraportti, osa 1 Ramsaun leirini alkoi automatkalla Vuokatista Liperiin. Sieltä jatkoin lentäen Helsinkiin. Koko seikkailu alkoi sitten Helsinki-Vantaalta maanantain 4.10. noin kello 07. Vähän jännitti kaikki ylikilot, vaikka lentolippuni sisälsikin ylipainoja. Jo pelkkä Atomicin kassi painoi ensimmäisessä kotona tehdyssä punnituksessa 40 kg! Lopulta kassi painoi 35 kg. Lisäpainoa normaaliin teki rullasukset, voiteluvälineet, putki yms... Lopputulos oli, etteivät Finnairin virkailijat edes punninneet aselaatikkoa ja suksipussia! Müncheniin laskun jälkeen odoteltiin naisten maastohiihto maajoukkueen kanssa suksia jonkin aikaa. Muiden hiihtäjien jo päästessä jatkamaan kohti autonvuokrausta minä jouduin totuttuun tapaan poliisien kanssa tekemisiin. Normaalikaavan mukaan poliisit tarkastivat aseluvan ja aseen numerot sekä passini. Sitten kohti autonvuokrausta, eli yksi kerros alaspäin... Lukemattomien käytävien päästä vihdoin eteeni avautui autovuokraamot. Tiskillä vähän jännitti, sillä Suomessa oli sanottu, että täytyy olla omalla nimellä varustettu Visa-kortti matkassa. Noh, minulla ei sellaista ole. Onneksi virkailija taisi unohtaa tämänkin vaiheen vuokraustapahtumasta. Hän nimittäin unohti myös yhden aika tosi tärkeän jutun. Nimittäin sellaisen valkoisen pahvilapun jolla pääsee parkkihallista ulos! Oli siinä korvat koetuksella parkkihallin portilla, kun kaikki takana tulevat tööttäilivät... Onneksi oli toinen kaista, niin autot pääsivät ulos ja minä sain auton parkkiin. Eräs kilpailevan autonvuokrausfirman työntekijä ohjasi minut parkkipaikalle, jossa luki: Ei saa parkkeerata. Eikun siis auto sakkopaikalle ja hakemaan pahviläpyskää. Kävellen vähän pidempi matka kuin autolla parkkihallin ovelta vuokraamon tiskille! Uusi yritys ulospääsyyn parkkihallista. Tällä kertaa helpompaa ja tuloksellisempaa, kun on läpyskäkin. Ja sitten eikun kaasua ja vilkkua kehiin ja Autobahnalle! Joku oli vaan tankannut PikkuPösöön kengurubensaa ja niinpä auto vaan pomppi, kun mittari ylitti 130 km/h. Harmittava takaisku!!! Autobahnalla oli mukava ajella ja noin kolmisen tunnin kuluttua avautuivat tutut vuorimaisemat näkyviin. Aurinkokin porotti ja lämmintä oli +25 astetta! Mukavalta tuntui ja nauratti! Eikun sitten kamat Kobalhofin hotellihuoneeseen (ystävilliset coutsit (joilta täytyy aina kysyä eka) olivat siirtäneet minut Sannukan huonekamuksi) ja jaloittelemaan. Heti tuntui, että paikalla oli paljon porukkaa, vaikka todellisuudessa tulohetkellä paikalla oli vielä aika vähän porukkaa.. Seuraavana aamuna alkoi sitten itse-asia, eli hiihtäminen jäätiköllä noin 2 500 metrin korkeudella merenpinnasta. PikkuPösö jaksoi juuri ja juuri viedä meitin alahissiasemalle 1 700 metrin korkeuteen. Treenit ylhäällä tuntuivat päivä päivältä paremmilta ja taisipa olla taas se kolmas päivä, kun oli jo normi olo. Aamun treenit olivat, yhtä aamua lukuunottamatta, ylhäällä hiihtoa. Yhtenä aamuna tein alhaalla, noin 1 000 metrissä, kovan rulla-ampumahiihtoharjoituksen. Jatkoa pian... Ja lisää kuvia! Joten palailehan sivuille! Maija
28.9.2004 Ramsauhun! Kesä siinä hupsahti ja syksy tulla tupsahti. Vettä sataa, sataa, sataa. Koko ajan samaa rataa. Mutta se ei meitä haittaa, vaan kovemmin yrittämään laittaa. Pian lennän Ramsauhun Finnairin siivin ja sitten jäätiköllä hiivin. Niiin, siis ensi maanantaina pitkään odotettu ja kaivattu matka Ramsauhun alkaa! Viime vuoden missauksen jälkeen on todella mukava lähteä hiihtelemään Ramsauhun. Nastaa vaihtaa Suomen maisemat välillä Alppeihin! Syksyn alku on mennyt ihan suhteellisen mukavasti. Kun poskiontelontulehdusta on enää mahdoton sairastaa, vaivasi parin päivän korvatulehdus. Mutta siitä selvisi nopeasti ja kivuttomasti. Eli suurinpiirtein ollaan saatu reenata suunnitelmien mukaisesti. On kuitenkin menty vielä suhteellisen rauhassa ja selän ehdoilla. Tästä se sitten alkaa, tärkeimmät harjoittelujaksot edessä. Saa nähdä kuin käy! Wish me luck! (mut ei fränkkiä!) Lisää raporttia kuvien kera kuhan palailen 15.10.
Mehis PS. Ainiin, yks pikku juttu vielä. "Kissan päivät" ovat ohi, sillä olen taas opiskelija. Arpaonni Lapin yliopiston pääsykokeissa oli sellainen, että nyt ollaan kirjoilla kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnassa. Oma valintainen pää-aine on matkailuntutkimus. Kokemusta k.o. jutusta ei vielä ole...
1.8.2004 Yksi viikko amppishiihtoelämästäni Maanantai Selkeä Tour krapula. Muutkin kyselevät, onko elämää Tourin jälkeen. Tyhjältä tuntui iltapäivä ilman normaalia Tourin katselua. Lisäksi amppishiihdosta lepopäivä. Yleensä en herää lepopäivinä ollenkaan. Ei poikkeusta siitä tänään. Niinpä päivä menee häröilyyn ja uuden nettisivupohjan suunnitteluun. Monesko versio lieneekin jo menossa? Marko soittaa ja päätetään alustavasti, että ajan Pärnälle tekniikkaharjoitukseen. Asia jää vielä hieman avoimeksi... Tiistai Herään siihen, kun Marko kyselee, että olenko jo tulossa Pärnälle. Yhden lenkin päivä, joten pakkaan laukun, repun ja Golfin täyteen harjoitusvehkeitä ja nokka kohti Liperiä. Pärnällä on mukava reenata, kun siellä on muitakin. Käärmeetkään ei pelota läheskään niin paljon. Tekniikassa jälleen hiomista. Mitähän keksittäisiin liian pitkille suksienkannoille talvella? Illalla heitin talviturkin Annen Timon mökillä. Keskiviikko Kahden lenkin päivä. Aamulla rulla-ampumahiihto Pärnällä ja illalla tutuksi tullut kuntopiiri+allasjuoksu Vesikossa. Sain muuten vähän kesytettyä uutta ja arkaa varsaamme. Nyt ei ole enää vaikeaa ruohon syöminen kädestä ja saa koskeakin mihin haluaa. Mukavaa kun varsa alkaa luottaa ihmisiin! Torstai Aamulla pitkälenkki Pärnällä. Viimeisen tunnin ajan sataa vettä. Ja sade vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja... Iltapäivällä tarkoitus oli mennä vetämään vetolaitetta ja ampumaan Pärnälle, mutta joku oli vaihtanut koukkujen paikkaa, enkä löytänyt niitä. Huono näkö kostautuu, vaikka oli piilarit päässä. Tein sitten perjaintain reenin. Tälläiset raivostuttavat hirmuisesti!!! Illalla JoMan pelissä. Sade vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Mutta kunnon fani ei säätä säikähdä. Pukeutumiskysymys tämäkin. Reisi vain vähän kostui. Ehkä huonoin pesispeli, missä olen ollut ikinä. Mieleen jäi ainoastaan Jimin pimahdus ja keltainen kortti sekä Hirvos Jaskan nimen haku tenavaleiriltä. Ensiviikon Joma-Kipa peli on varmasti sähköinen! Lisäksi joku kiva pelaaja oli heittänyt jalkoihin lakun joka osoittautui voittoisaksi! Niinpä on luvassa VIP-lippu finaaliotteluun. Heh... Perjantai Täytyi ajaa Kattiin takaisin, kun vielä ei ole Kontiolahdella hilelatua. Vuokatissa oli vetolaitteen koukut paikallaan ja sain tehtyä senkin reenin. Täällä paistaa aurinko! Lauantai Aamulla herätys, talvikamppeet niskaan ja putkelle. Mukava hiihdellä lumella, kun ei tärise yhtään. Harjoituskin tuntui onnistuneelta, vauhdit olivat oikeat yms. Päiväunetkin maistuivat taas putken jälkeen makoisilta. Iltapäivällä palauttava rulla-ampumahiihtoharjoitus onnistui myös melko mukavasti. Taulut kaatuivat melkein joka kerta. On kyllä vähän ehkä ikävä venäläisiä, kun koko rullaradalla ei ollut ketään. Tottui jo siihen, että ampumapaikalla oli valtaisat määrät "harjoituskavereita ja valmentajia"! Sunnuntai Extra pitkälenkki aamupäivällä/päivällä. Vähän arvelutti aluksi, että miten sitä jaksaa. Kuitenkin oli niinkin pitkä harjoittelematon jakso keväällä. Harjoitus meni lopulta vallan mainiosti. Illalla vielä kuntopyörää ja kuntopiiriä. Eipä ole tullut reenattua yhden päivän aikana näin paljon sitten junnuvuosien! Piti jättää välistä Jymyn peli, kun se oli hankalaan aikaan. Tuskinpa menetin mitään. Taloyhtiössä aika hiljaista!!! Sellainen oli minun viikko 31. Voi sanoa, että tämä oli aika perusviikkoni.. Yhteensä harjoittelua tuli 16 h 15 min ja kovialaukauksia 370 kpl + kylmätlaukaukset (2 kpl erityisiä kylmälaukaus harjoituksia ja jokaista ammuntaharjoitusta ennen kylmiä).
17.7.2004 Tour de Vuokatti Toiset ajaa ympyrää Ranskassa, toiset Vuokatissa. Eräänä kauniina kesäpäivänä oli tarkoitukseni ajaa ihan harjoitus mielessä Vuokatin vaaran ympäri pyörällä. Alkumatka meni ihan hyvin ja takamuskin oli alkanut jo tottua pyörällä ajoon. Jossain vaiheessa reitti kuitenkin lähti maantieltä pois kohti "Alpe de Vuokattia". Mäen päällä oli jonkin matkaa tasaista ja ajattelin ottaa siinä vähän rauhallisemmin. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun innokas kannattaja lähti kannustamaan minua vauhdikkaasti. Kannustaja oli niin innokas, että minun oli pakko polkea niiiin paljon kuin jaksoin. Kannustaja jatkoi vain seuraamistani korvat luimussa ja räksyttäen kovasti. Ukkosen ja käärmeiden lisäksi pelkään irrallisia koiria todella paljon ja tämä yksilö ei näyttänyt kovin ystävälliseltä... Aikamme kisattuamme "Rekku" pysähtyi kuin seinään ja jäi tielle seisoskelemaan. Huhujen mukaan se löytyi monien kilometrien päästä kotoaan seuraavana päivänä. Noh, kukas nyt ei menisi sekaisin Tour de Vuokatissa. Joitamien tuntien kuluttua olin jälleen Alpe de Vuokatin juurella. Tällä etapilla mäki noustiin kahdesti. Nyt ei onneksi tarvinnut mennä "Rekun" reviirille, vaan käännyin vähän aikaisemmin oikealle. Huhujen mukaan tällä tiellä on ajettu jopa hirvikolari, mutta aikaisemmista eläimellisistä tapahtumista huolimatta en törmännyt hirviin. Onneksi. Mäen päällä käännyin takaisin ja ajoin vähän matkaa alaspäin ja mitkäs ne siellä hirnuivat? The Marikan hepathan ne jo odottelivat päiväheiniä ja juomasaavien täyttöä. Päätin hoitaa homman, ettei the Marikan ja Hisu Gönen tarvinnut Rastiviikolta tulla syöttörastille. Lopulta pääsin ehjin nahoin kierrokselta kämpille ja suihkuun. Eli voisi sanoa jopa, että tässä ollaan niinkuin back in business. Viimeisen kuukauden tekemisistä voi jo sanoa, että se ollut edes jonkilaista reenaamista. On kuitenkin pitänyt lähteä liikkeelle perusasioista ja pikku hiljaa, mutta kivut ovat vähentyneet päivä päivältä (nyt pitää koputtaa puuta). Pystynkin tekemään jo lähes kaikeinlaisia harjoituksia ja ensimmäiset tehoharjoituksetkin on jo takana. Tuntemukset harjoituksissa ovat olleet viimepäivinä mukavia, harjoittelu on taas todella kivaa, kun ei koske koko aikaa. En kuitenkaan lähde vielä kisailemaan Vaaran Wilskeisiin Liperin Pärnävaaralle. Parempi kisata vasta sitten, kun paikat on varmasti kunnossa ja on saanut alle enemmän harjoituksia. Vapaa-ajan ongelmia viime aikoina ei ollut, sillä Tour de France on vienyt minut ihan kokonaan mennessään. Ja suosikistani ei liene epäilystä! Kuten pyöräilyn kuningas on sanonut: "Kipu on väliaikaista, lopettaminen pysyvää!" PikkuMaija pps. galleriassa on joitamia uusia kuvia ps. Löysin aivan mahtavan runon, jonka on kirjoittanu Aki Riihilahti joitamia vuosia sitten asuessaan Oslossa. Kannattaa tutustua sivuihin www.akiriihilahti.com. Voi kuinka kävikin jolla ilman sääliä ja heti dopingin perään huusivat senhän oppi jo paskahuusissa mutta siitäkö pukki välittää (http://www.akiriihilahti.coml)
31.5.2004 Taistelua! Varmaan sama olo kuin sievisillä, pihlavilla ja puhakilla.. Melkeinpä joka toinen päivä tuo ajatus on ollut mielessä, kun olen taistellut uimahallien suihkuissa kylmää vastaan ja motivoinut itseäni menemään kylmään uima-altaaseen. HRRRR!!! Altaassa olen kuitenkin leikkinyt vasaloita. Juoksuaskel on ollut vain vähän rauhallisempi... Kummallista. Ja joka toinen päivä ajatuksiin on tullut vanhat pesäpallo punttitreenit. Eipä ole sitten niiden päivien tullut käytyä näin ahkeraan punttisalilla. Vaikkei itse puntit olekkaan edes nousseet.. Tällä viikolla on onneksi saanut yrittää jo jotain muutakin reeniä, kun repeämä välilevyssä pitäisi olla luutunut. Ainakin toivottavasti... Alku aina hankalaa ja joka päivä tuntuu vähän paremmalta! Toivoa paremmasta taitaa siis sittenkin olla. Tulevaisuudesta tiedän vain sen verran, että tuleva harjoituskausi on yksinäistä puurtamista osaltani. Mutta silti haluan tehdä tätä, mikäli vain selkä antaa, samalla tavalla kuin edellisinäkin kahtena vuotena. Haluan tehdä tätä kunnolla, täysillä ja tekemistä koko ajan parantaen. Kuten eräs naapurini sanoi: Mikään hyvää ei tule helpolla. Niinpä!! Siispä ei auta kuin taistella ja tavoitteena pitää olla erään suomalaisen menestyvän hyppelijän tavoin jokaisessa kisassa voitto. Jokaisessa kisassa pitää vain sitten itse arvioida, että mikä on realistista... Taistelutahtoa (ja -kavereita) etsien, PikkuMaija ps. Linkeissä on pari uutta linkkiä ja paria olen korjannut, sillä joillakin on osoitteet muuttunut kauden aikana... pps. Meikä on JoMa-fani! Lue lisää Karjalaisen jutusta "Joensuussa opetellaan kannustamaan JoMaa". ,o) ppps. Olen myös kovasti yrittänyt tehdä uusia nettisivuja, mutta taitaa vielä vähän kestää... Mutta nekin aikanaan! Tartteisin ruotsinkielen tulkkia, kun ohjelma on ruottiksi ja kaikki ohjeet lontooksi!
26.4.2004 Terveiset korjaamolta Kevät tuli ja lumi suli... SM-kisoista asti olen ollut sanan mukaisesti korjaamolla lähes koko ajan. Kolmisen viikkoa sitten kauan vaivanneet poskiontelot "korjattiin". Oli loppu peleissä ihan iisi leikkaus, sama kuin olisi punkteerauksessa käynyt. Paitsi ed oli vähän enemmän nogga tugossa ja gauemmin. Nyt nenä tuntuu jo aika normaalilta, paitsi että sen kautta kulkee nyt ilma ja hajuaisti on super tarkka! Outo fiilis! Toivottavasti olen nyt päässyt poskiontelontulehdus kierteestä! Toinen helpottava(kin) juttu on selän ja jalkojen ongelmiin löytynyt selitys magneettikuvista. Kaiken lisäksi vaiva on sellainen, että sen pitäisi mennä ohi 6 - 8 viikossa. Nyt on nelisen viikkoa takana ja tuntuu jo välillä paremmalta. Oli muuten jotenkin todella helpottavaa saada selvyys kaikkiin niihin ihmeellisiin jalka ym. tuntemuksiin, joita on ollut viimeisten kahden kauden aikana. Nyt on tarkoituksena malttaa ottaa iisisti ja hoitaa vaiva kunnolla, ettei enää menisi yhtään talvea ns. "hukkaan". Olisi mukava jos jo tulevasta harjoitus- ja kilpailukaudesta tulisi ehjä ja tasainen. Tänä talvena selkä ja jalka olivat suhteellisen hyvässä kunnossa joulukuun maailman-cupeissa ja parissa muussa yksittäisessä kisassa. Joulukuun maailman-cupeissa minimi tavoitteenani oli saada kokemusta mc takaa-ajosta ja siinä tavoitteessa onnistuin. Tavoitteenani oli kyllä parantaa normaalimatkan edellisen kauden sijoitusta, mutta juuri siinä kisassa jalat olivat toimimattomat. Seuraavan pikakisan taisikin "pelastaa" se, kun unohdin monot hotellille enkä voinut tehdä suunniteltua ampumahiihtoharjoitusta välipäivänä! Muuten en sitten pääsyt tavoitteisiini. Tarkoituksena oli tietenkin ensin päästä mc takaa-ajoon ja sen jälkeen nostaa nimeä tulosluettelossa pienin askelin. Maailman-cup startteja ei lopulta tullut enää yhtään vuoden vaihteen jälkeen. Joten tavoitteet oli asetettava SM-kisoihin ja Eurooppa cupiin. Kun kisojen aika tuli, olivat jalka ja selkä oireeni jo niin pahat, että hiihtäminen ja ampuminen oli todella tuskallista. Niinpä ei ollut mitään järkeä lähteä edes kilpailuihin mukaan, vaan aloittaa vamman parantaminen. Nyt yritän vain ottaa iisisti ja tehdä kaiken selän ehdoilla. Tulevaan kauteen valmistauminen on jo kuitenkin aloitettu. Tänään käytiin suunnittelemassa ja tilaamassa uusi tukki aseeseen. Sen pitäisi nyt olla vähän selkä ystävällisempikin. Kevättä ja kessää odotellessa, Mehis
19.1.2004 Suihkukoneella pari kertaa Pohjanmaalla Vuoden vaihteen jälkeen olen käynyt kisailemassa pari kertaa Pohjanmaalla. "Suihkukoneella" matka on taittunut varsin joutuisasti. Ensimmäisen kerran Pohjanmaa kutsui 3.-4.1. tarkkailukisoihin Seinäjoelle. Launtain pikakisa kaatui osaltani väärään suksi valintaan. Sunnuntain takaa-ajossa nousin toiseksi Urpilaisen Pirjon jälkeen. Eroa maalissa oli vain 8,6 sekuntia. Tämäkään kisa ei mennyt ihan nappiin, sillä olin ensimmäisellä makuu paikalla ainakin minuutin ja ammuin 2 sakkoa. Oli aivan liian matala syke, thänks to Pohjanmaan lakeudet ja helpot ladut! Muut ammunnat sitten menivät onneksi paremmin (0+0+1), joten nousin tulosluottelossa, mutta en tarpeeksi. Mutta eihän sitä pystykkään odottamaan liikoja, kun ei osata hiihtää! Seuraaksi kisasin Pohjois-Karjalan maakuntaviestissä loppiaisena. Pakkasta oli mukavat 22 astetta ja ilma mukavan RAIKAS!! Liperin joukkue oli ilahduttavasti kolmas viestissä. Viimeisin Pohjanmaan reissu oli viime viikonloppuna (17.-18.1.). Suihkukoneen kyydissä oli tällä kertaa myös Saarenpään Hanna. Kisat olivat Jalasjärvellä ja Kauhajoella. Jalasjärvellä oli normaalimatka ja ladut taas melko tasaiset. Tasaiset ladut meinaavat tuottaa pään vaivaa, sillä en saa niissä vauhtia päälle millään. (Mutta syyhän löytyi: ei osata hiihtää. :)) Sama onkelma oli taas nyt ja kun ammuntakin meni huonosti, 6 sakkoa (!!!!) olin vasta toinen. Sunnuntaina Kauhajoella onneksi oli mäkisempi ja raskaampi maasto ja hiihtokin oli jonkinlaista. Myös ampuminen oli helppoa, sakot 1+0 ja voitto kotiin. Loppupeleissä oli kait melko hyvä FIILIS, vaikka se tukkirekka tulikin Airbussin eteen!
Maailmalla näyttää ainakin meidän poikien vauhti löytyneen. Kyllä ne tytötkin vielä siellä pärjäävät! Katsellaan Eurosportilta jo keskiviikkona naisten normaalimatkaa! Kannattaa kuitenkin jättää selostajien kommentit ja arvostelut omaan arvoonsa. Meinaa hermo mennä, kun kuuntelee kisalähetyksiä. Selostajilta unohtuu, että siellä on noin 95 - 115 osanottajaa per sarja ja niitä mc-pisteitä ei jaeta kuin vain 30 parhaalle! Kattellaan, Mehis
28.3.2004 SM-viestistä kultaa Ampumahiihto kausi saadaan päätökseen tänään. Muut hiihtävät ja ampuvat parasta aikaa Suomen mestaruudesta takaa-ajo kisassa. Minä kuitenkin istun tietokoneen ääressä ja naputtelen tätä juttua. Viimeinen kuukausi ei oikein ole mennyt nappiin ja niinpä en osallistu kisoihin. Kävin kuitenkin perjantaina hiihtämässä ja ampumassa SM-viestissä. Viestit ovat aina mukavia tapahtumia. Niin oli tämäkin viesti! KontU:n ykkösjoukkue naisissa oli Hanna Saarenpää, Kaisa Mäkäräinen ja mie. Tämä oli myös hiihtojärjestys. Ahveniston Ampumahiihtäjät antoivat meille kovan vastuksen. Kulta ratkesi oikeastaan vasta ankkuriosuuden pystyammunnassa. Viimeisen hiihtolenkin sainkin sitten jo naaaatiskella. Onneksi niin, sillä hiihtäminen ei ollut mitenkään mukavan tuntuista 2 viikon hiihtämättömyyden jälkeen! Selkä ja jalka vaiva vaivaa edelleen, eikä jalka oikein toimi siihen tahtiin kuin pitäisi. Nyt pitää vain maltaa hoitaa vaiva kunnolla ja lähteä vasta sitten harjoittelemaan kohti ensi talven tavoitteita! Mehis PS. Lue myös Karjalaisen juttu "Kolmen mitalin juhlat". Tästä kaudesta olisi enää jäljellä Kontiolahden SM-kisat 26. - 28.3. Perjantaina ohjelmassa on viestit, lauantaina pikamatka ja sunnuntaina takaa-ajo. Viime viikkoina minulla on ollut pientä ongelmaa jalassa ja selässä eikä hiihtäminen ole ollut kovin mukavaa eikä sujuvaa. Toivottavasti saamme tämän hoidettua ennen SM-kisoja!! Sitten Pohjanmaan kisojen olen kisaillut Lemillä ja Mikkelissä, Oulussa, Alavieskassa sekä Lahdessa. Lahdessa oli normaalimatkan SM-kisat. Jalka ja selkä vaiva oli siellä jo melko paha, eikä hiihtäminen ollut todellakaan sujuvaa! Onneksi ammunta meni ihan ok, neljältä ampumapaikalta 1 sakko. Lopputuloksissa olin sitten 6. Lahden jälkeen oli alkuperäinen tarkoitus lähteä Saksaan Eurooppa cupin kisoihin, mutta se nyt sitten jäi. Viimeiset maailman cupin kisat olivat todella mukaansa tempaavia, ainakin tv:n äärellä! Mieleen on jäänyt ainakin Fort Kentin miesten takaa-ajo. Henkisen valmentajan kanssa katseltiin kisaa ja huudettiin ja hypittiin aika paljon. On ollut mukavaa katsella kisoja, kun top 10:n on hiihtänyt ja ampunut uusia kasvoja ja jotkut ovat palannut sinne. Siis aivan mahtava suoritus esim. Sannukalta Kollenilla! Eipä nyt kyllä sitten voi muuta sanoa, kuin että jokainen uusi vastoinkäyminen on uusi mahdollisuus.... Mehis ps. kiitokset kaikille vieraskirjaan kirjoittaneille! Saa kommentoida jatkossakin!!!
5.2.2004 Ei yllätä, yllättää Pää-osan esittäjät ovat jo laskeutuneet tapahtumapaikalle. Yleisöäkin on jo tänään katsomassa epävirallisia harjoituksia enemmän kuin Kontiolahden MC-kisoja! Kisakuume nousee! Launtaina ne sitten alkavat, vuosituhannen MM-kisat Oberhofissa. Yleisöä on menossa stadionille ja ladun varteen niin paljon kuin vain sinne mahtuu. Jo viime vuonna oli mahdotonta löytää katsomosta tyhjää tilaa. Katsomot ovat täynnä asiantuntevia ampumahiihtofaneja joilta kaikki saavat kannustusta, kansalaisuudesta ja menestyksestä välittämättä. Tietenkin kovinta kannustusta, eli huutoa ja alppikellojen kilistelyä, saavat kotimaan amppishiihtäjät. Kysymys kuuluukin, kuinka saksalaiset kestävät kotiyleisön paineen? Luulisin, että miehet ainakin kestävät. Tai ainakin vanhojen kehäkettujen (Svennis, Fränk, Peter Pan ja Ricco Suuri) luulisi jo kestävän kotikisatkin. Eri asia sitten on, kuinka suksi liikahtaa nyt norskeja, venäläisiä ja valko-venäläisiä ja poireeta ja monia muita vastaan... Svennis oli ainakin jo vauhdissa Antholzissa. Tällä hetkellä Oberhofissa on kuulemma todella lämmin sää, yli kymmenen lämmintä! Joten jos keli jatkuu kovin lämpimänä ja kosteana ei kukaan mahda norskeille suksella mitään. Alku talvi, Kontiolahti ja Hochfilzen, hiihdettiin lämpimissä keleissä ja jo silloin norskit olivat IHAN ylivoimaisia. Muutamalla norskeista on aivan älyttömiä vesikelin pareja. Ja on niillä varmasti jotain muutakin siihen keliin, sillä kaikki norskit olivat todella hyviä niillä keleillä, varsinkin alamäissä! Todella tylsää muuten, ettei YLE näytä kisoja tavallisilla kanavilla suorina! Mutta on kait ihan hyvä edes se, että näyttävät koosteet iltapäivällä. Voisi olla Suomessa mahdollista myös se, ettei koko kisoja näytettäisi telkkarista... Toivottavasti Suomen joukkue pärjää ja kaikki onnistuisi nappiin. Se on niin pienestä kiinni amppiksessa. Niin moni voi voittaa mitalin tai koko kisan. Kaikki on mahdollista!!! Sähän voit lentääkin jos sä vaan haluut. Lycka till alla mina vänner! Ja sitten pientä kisaveikkausta, eli mikä yllättää ja mikä ei yllätä a´la Mehis... Mikä ei yllätä kisoissa: Eijis ja Fränk ampuu samat sakot. Norskit on ihan ylivoimaisia vesikelillä. Suomen naiset on top 6:ssa viestissä. Huita-Keturit onnistuu voiteluissa. Suomalaisten siniset päät. Vesku ja Pave ei yllätä enää ketään, vaan mitalit ja top 10:t on jo tapa. Belaruksen tiimi on kunnossa. Ricco Suuri ja System Hanevold ottaa mitalit. Stigu on jätte hyvä. Venäläiset on kovia. Latvia on viimeisenä ekalla lenkillä viestin aloituksessa. Mikä yllättää kisoissa: Liv ei voita mestaruutta, on ollut aina tauon jälkeen todella hyvä. Markkiksella, Tonilla ja Suokulla ei ole siniset päät, vaan vihreät tai punaiset niin kun norskien lippu (vaihteex niin päin!). Kapeli, Dieseli tai KatiW onnistuu ammunnassa. Fruude ampuu hyvin, myös sen viimeisen paikan. Ukrainalaiset ja varsinkin Petrova ei ole kunnossa. Lars onnistuu niin hyvin ammunnassa, että saa mitalin. Itävallan pojat onnistuu ammunnassa. Tchepikov nauraa. Kisoja ja lisä veikkauksia odotellessa, Mehis ps. Mýy&Mirka: parturiin kyllä kiitos tahdon mä!!
23.12.2003 Suomessa taas, ei jouduttu Ugandaan Suomessa taas ollaan. Parin viikon Keski-Euroopan kisakiertue on onnellisesti takana. Reissu oli raskas mutta todella mukava. Molemmat paikkakunnat, Hochfilzen ja Osrblie, olivat minulle uusia kisapaikkoja. Maailman-cupin kisat uusissa paikoissakin tuntuivat nyt tutuilta ja kisoissa pystyi tekemään omia suorituksia. Jotain hyötyä siis kokemuksesta taitaa näissä kisoissa olla. Hochfilzeniin lensimme tiistaina ja ensimmäinen kisapäivä oli torstaina, jolloin oli pikamatka. Kisa oli meiltä naisilta varsin onnistunut, sillä kaikki, jopa siis minä, pääsimme takaa-ajoon. Maalissa sijoitukseni oli 58. nollilla. Lähdin viimeiselle lenkille sijalta 37., joten hampaan koloon jäi!! Mutta elämäni ensimäinen mc takaa-ajo paikka lämmitti mieltä. Takaa-ajo oli Hochfilzenin kisaviikon viimeisenä päivänä, eli sunnuntaina. Kisa aamuna satoin kaatamalla vettä ja kohdistuksen aikaan ladut näyttivät enemmän uima-altailta kuin hiihtoladuilta. Kisajärjestäjät tekivät kuitenkin hyvää työtä ja kisassa ladut olivat ok kunnossa. Ilmojenhaltija vain ei ollut kovin suopea, sillä taivaalta alkoi tulla lunta vetisen lumen päälle, joten keli oli todella raskas. Maaliin kuitenkin selvisin kuudesta sakkokierroksesta huolimatta. Sijoitukseni oli 49. Seuraavana päivänä, eli siis maanantaina, lähdimme kolmella autolla kohti Slovakiaa ja Osrblietä. Jokaisessa autossa oli radiopuhelimet, joten jokainen uganda, arvoitus tai vitsi oli helppo kertoa jokaiseen autoon. Matka oli todella pitkä, mutta varsin mukava. Osrblie oli ensimmäinen kilpailupaikka, jossa oli myös luonnonlunta näkyvissä. Ensimmäisenä kisaohjelmassa olivat normaalimatkat torstaina. Itseltäni kisa oli aika vaisu. Sakkoja tuli vain kaksi, mutta hiihto oli jotenkin voimatonta. Lieneekö painanut sunnuntain rankka kisa?? Sijoitukseni oli 58., odotin kyllä parempaa sijoitusta, mutta kaikki ampuivat tässäkin kisassa todella hyvin, kuten koko viikon. Miesten kisassa Hietalahden Vesku oli hienosti kahdeksas ja pääsi palkintojen jakoon! Launtaina vuorossa oli naisten osalta pikamatka. Kisani oli lähes kopio Hochfilzenin pikamatkasta. Sijoitukseksi tuli 56. nollilla sakoilla 2 minuuttia ja 9 sekunttia voittajalle hävinneenä. Oli mukava päästä taas sunnuntain takaa-ajoon. Takaa-ajoon latu oli pehmennyt varsinkin ylämäkien osalta todella pehmeiksi. Osaltaan tästä syystä ja pienestä kisaväsymyksestäkin johtuen matka oli todella rankka. Jalat tuntuivat lopussa todella tyhjiltä. Ammuntani meni aikas hyvin, harmittavasti viimeisen ammunnan viimeinen laukaus meni ohi!! Maalissa olin jälleen 50. Alkuverryttelyssä kisafiilis nousi pakostakin, sillä Vesku nousi sijalta 21. jälleen palkintojen jakoon eli kahdeksanneksi. Kova suoritus ja ennen kaikkea mahtava hiihto! Loppuverryttelyn jälkeen pakkasimme loput tavarat kopilta sekä hotellilta ja lähdimme ajamaan kohti Itävallan Wieniä. Tällä kertaa selvisimme yhdellä ugandalla ja matkan varrelta huoltomiehet löysivät edulliset videokamerat, joten innokkaita kameramiehiä seuraavilla reissuilla luulisi olevan! Itävallan puolelle päästyämme tuntui kuin olisi kotiin tullut. Hyvän päivällisen syöneenä oli mukava nukkua kunnon yö unet... Kiitokset kaikille reissussa mukana olleille, Markolle, Tonille, Suokulle, Mikalle, Mikalle ja muille urheilijoille. Ja rauhallista joulua kaikkille. Jotkut kyllä on edelleen Wienissä... Mehis ps. Kohta tulee myös kuvia galleriaan.
8.12.2003 Kontilahti takana, Hochfilzen ja Osrblie edessä No niin. Ensimmäiset tämän kauden mc-kisat takana. Meni vähän niin ja näin. Pikakisa oli tosi huono ja viesti oli perussuoritus. Ei siinä kyllä ollut paljon venymisen paikkaakaan. Nyt tässä pakkailen viimeisiä tavaroita kassiin. Lennän kohta Helsinkiin ja huomen aamulla jatketaan Müncheniin ja sieltä Hochfilzeniin. Toivottavasti siellä paistaa aurinko! Myös ladulla... Siis kisat menisivät aurinkoisissa merkeissä ja muutenkin muut jutut!! Vähän kiire, YLLÄRI! Mehis
Viime viikonlopun kisat ei onnistuneet ihan odotuksieni mukaisesti. Launtaina taisin valita väärän suksen ja sunnuntaina en saanut oikein lämmintä millään ennen lähtöä. Niinpä sitten olin aika jäässä ensimmäisen laskun jälkeen. Mutta onneksi loput ammunnat ensimmäisen makuun katastrofin jälkeen menivät ihan jees. Ensimmäinen mc startti olisi siis ensi viikon torstaina. Oikeastaan aika jännää hiihtää kotistadionilla mc-kisa! Tällä viikolla olisi tarkoitus vähän reenaillakin, että jaksaa kilpailla 3 viikkoa. Ja tietenkin joulukuussa pitää reenailla kisojen välipäivinä, että jaksaa kisata lopputalvenkin. Kisoja odotellessa, Mehis
19.11.2003 Ensimmäiset kisat takana Kahden ja puolen viikon Lapin leiri takana. Viimeiset päivät olivat jo aika raskaita. Viikonloppuna olivat myös ensimmäiset ampumahiihtokisat Oloksella. Ammunnan osalta ei paljon paremmin olisi voinut mennä. Launtain pikakisassa ammuin 0+0 ja sunnuntain takaa-ajossa 0+0+1+0. Launtain pikakisassa hiihdin kuitenkin makuun jälkeen yhden sakkokierroksen! Viimeinen laukaus oli reunaosuma, eikä se kaatunut heti. En siis vain huomannut, että laikka oli kaatunut sinä aikana, kun tein lähtöä ampumapaikalta. Kaikkea siis taas sattuu ja tapahtuu! Launtain kisassa olin suomalaisista 4. ja sunnuntaina 3. Hiihto oli aika tervan juontia. Koko kroppa oli todella väsynyt. Toivottavasti jossain vaiheessa herkistyy!!! Oloksen leiri oli muuten ihan onnistunut. Tavallisen leiriohjelman lisäksi tuli taas keksittyä jos jonkilaista ajanvietettä. Takkaa tuli lämmitettyä ja savustettua kämppää!! Myös perinteiset lettukestit järjestettiin ja syötiin kansainvälisiä päivällisiä. Pojilla oli muotinäytös ja kaikenlaista muuta.. Esim. Sportmagasinet kävi meitä haastattelemassa ja sponsoroivat meitä uusilla Peer Olofsson mallisilla kisahatuilla.. Hatussa on otettu kaikki ampumahiihdon vaatimukset huomioon, löytyy Röppäs-läppä ja kaikki! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kilpailla Kontiolahdella mc-katsastuskisoissa. Ja toivottavasti kahden viikon kuluttua maailman-cupin kisoissa samassa paikassa! Lumisesta Vuokatista lumisia terveisiä, Piccolina ps. kuvagalleriasta löytyy lisää kuvia Lapin leiriltä
8.11.2003 Taloyhtiön kokoontumisajot ja muuta kivaa Siirryimme tänään Olokselle majoitukseen. Majoitumme aikas hienoihin bungaloveihin. Täällä kyllä kelpaa oleilla. Eilen illalla oli taloyhtiön kokoontumisajot Eijan hotellihuoneessa. Sattui nimittäin niin, että melkein koko taloyhtiömme oli majoittuneena samaan hotelliin Levillä. Omasta puolestani ja varmaan muidenkin taloyhtiöläisten puolesta, isot terveiset Sannukalle!!! Levin leiriviikon aikana oli kaikenlaisia erilaisia tapahtumia normaalin leiriohjelman lisäksi. Keskiviikkona hierojamme Suokku täytti 30 vuotta. Jostain syystä pidimme huolen, että Suokku oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja Taavitsaisen Martsa pyysi Suokun duettoon kanssaan. Suokku laulaa lurautti, yllätykseksemme, meidän (Eijan, Outin ja minun) uudelleen sanoittaman "Oon kolmekymppinen" biisin. Sanathan menivät näin: Tässä tulee vanha stara läpi elämän, Mä muistan vielä viime kauden joka iskemän, Jo silloin tiesin olevani hyvä hieroja, tähän kauteen satsaan vieläkin enemmän. Oon kolmekymppinen. Takana on luja putki rilluvuosien. Mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen. En oo enää sinisilmäinen, oon kolmekymppinen. Mä jukoliste tiedän mitä on se raskas työ. Ja muistan miten valvotti niin joka kisayö. Ei maahan lyönyt ole mua Mika Huitakaan. Nääs harva meistä rautaa on, siis sehän tiedetään. Oon kolmekymppinen... Torstaina ohjelmassa oli Levihotellin johtajan järjestämä sählypeli ja illallinen. Illallinen oli varsin hieno ja ruokalajeja oli 6 erilaista. Ruoka oli vielä, jopa minusta, todella hyvää. Nyt sitten olemme täällä Oloksella. Tällä hetkellä täällä ovat Suomen lisäksi myös Saksan miesten, Ruotsin, Viron, Latvian, Puolan ja Ukrainan ampumahiihtomaajoukkueet. Toivottavasti lumi pysyy maassa ja Kontiolahdellekin saadaan lunta. Eli pakkasia odotellessa, Maija
2.11.2003 Leirillä Levillä Levillä siis ollaan ensilumenleirillä. Laskeuduin Golfilla tänne viime torstaina. Lähtiessäni matkaan Vuokatissa satoi vettä. Täällä taas on tullut lunta. Melkein koko ajan kyllä epämiellyttävän paljon liimaa muistuttavaa lunta, mutta lunta kuitenkin. Täällä on lumetettua latua tällä hetkellä 9 km. Aika onkin pitkän ladun takia mennyt kuin hujahtamalla lenkillä. Huomenna meillä olisi tarjoitus käydä Oloksella tekemässä ampumahiihtoharjoitus. Siellä on lumetettua latua 3 km. Ampumahiihtäjistä sinne ovat löytäneet jo ainakin Ruotsin ja Viron maajoukkueet. Ollan majoittuneina Levihotellilla. Ruoka on ollut aivan mahtavaa ja hotellihuone on ollut tosi mukava myös. On ainakin yksin mahtunut pörräämään ja venyttelemään huoneessa!! PikkuMaija
24.10.2003 Lunta tuli, lunta tuli ja mun uudet sukseni tuli.. Vuokatissa siis hiihdetään ulkona! Kiitokset tästä viereisessä kuvassa oikeassa reunassa näkyvälle veden jäähdytys "pöntölle". Tällä hetkellä valmista latua on jo yli kaksi kilometriä. Viime keskiviikkona, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa tunnustelemaan lunta ulkona, oli valmiina ampumaradanlenkki. Voi sitä tunnetta, kun pääsi tekemään ensimmäisiä lajinomaisia harjoituksia suksilta. Ladulla on ollut joku muukin kuin minä ja muut "tavalliset vuokattilaiset". Joskus on ollut jonon poikasta ja ahtautta ladulla. Mutta mukavahan se on kun ei tartte yksin olla! Huomenna pääsen kokeilemaan viimeinkin uusia Atomicin suksiani. Sukset kävivät Tiaisen Petellä voitelussa ja äsken Remu Aaltonen iski niihin siteet kiinni. Toivottavasti löytyy pian uusi tykkipari! Meidän seuralla on täällä leiri menossa. Aamupäivällä kuvailtiin tekniikkaa. Jotkut olivat pää-osissa ja osa sai tyytyä sivurooleihin. Joitakin kyllä yritettiin kovasti kuvata, mutta aina jokin oli edessä. Mutta jos on amatöörihiihtäjä, niin kait sen kuvaajankin tarvitsee olla vain amatöörikuvaaja... Ensi viikolla olisi tarkoitus suunnata kohti Leviä ja Olosta ensilumenleirille. Jos ihmetyttää, että miksi lähden näin hyvistä Vuokatin olosuhteista pois, niin vastaus tulee tässä: vaihtelu virkistää. Terveiset lumen keskeltä, Mehis ps. olethan huomannut, että saat isommat versiot kuvista klikkaamalla kuvien päällä??
Uutisen mukaan vielä viime kaudella Saksan B-maajoukkueessa ollut Janet Klein on siirtynyt ampumahiihdosta maastohiihtoon. Klein osallistuu myös Düsseldorfin kisoihin. Myös amerikkalainen ampumahiihtäjä Jay Häkkinen osallistuu kisoihin. Lue lisää www.wintersport.as
17.10.2003 Lunta odotellessa... Jo 17.10. ja lämpämittari näyttää vain itsepintaisesti plussa asteita!! Viime vuonna tähän aikaan täällä hiihdettiin jo monen kilometrin latua. Noh, jokainen syksy on erilainen. Toivottavasti kuitenkin pian ilma viilenee ja lumitykit alkavat "laulaa"... Viime aikojen harjoittelu on ollut aika hiihtotunneli painotteista. Putki alkaakin olla vähän liian tuttu paikka... Tänään vierailimme pitkästä aikaa Vuokatin sauvarinteessä. Ohjelmassa oli hapenottokykyä kehittävä harjoitus. Mielestäni harjoitus oli todella mukava. Näitä lisää!!! Löydettiin muuten Markon kanssa jonkilainen selitys viime aikoina hyvin vaihtelevaan makuuammuntaani. Aseen diopteri (eli se josta otetaan napsuja tuulen mukaan ylös, alas, oikealle tai vasemmalle) oli VÄHÄN rikki. Toivottavasti uusi diopteri tulee pian ja pääsen harjoittelemaan taas ammuntaa toimivalla diopterilla. Eli uutta lunta ja diopteria odotellessa, Maija
12.10.2003 "Haastekisa" Eilen Vuokatin urheiluopiston ampumaradalla järjestettiin jännittävä ampumajuoksukilpailu. Suomen alppimaajoukkueen tuleva supertähti Juuso Aulanko haastoi minut ampumajuoksukisaan. Haaste oli otettava vastaan ja katsottava kuka on kuka... Kohdistukessa ihan "säikähdin", kuinka hyvin Juuso osui. Itsellänihän unohtui piilarit kämpille... Taktiikkanani oli siis ampua mahd. vähän. Kilpailun säännöt laadittiin kohdistuksen aikana. Ensin vähän juoksua, ammuntaa, juoksua ja kaiken ratkaiseva viimeinen ammunta. Sääntöjen ydin oli, että kaikki laikat oli ammuttava alas, ennen kuin sai jatkaa matkaa. Kilpailun TD:nä toimi Sanna-Leena P. Kisa voitiin aloittaa, kun kaikki nekin katsojat, jotka olivat jonottaneet lippuaan, saapuivat omille paikoilleen.. Niin varmasti. Mikko tais tulla Toyotalla paikalle.. Ensimmäinen lenkki oli tavalliseen tapaan yhteislähtökisassa lähinnä tarkkailua. Eka ammunta oli miulta aika normaali pystystä makuutauluun. Juuso tuntui voivottelevan rasituksen vaikutusta ammuntaan. Joitamien varapatruunoiden jälkeen päästiin jatkamaan kisaa... Mitään eroa ei ollut vielä syntynyt. Kaikki siis ratkeaisi viimeisessä ammunnassa. Eikös niin kuulukkin tapahtua kaikissa suurissa kisoissa? Viimeisessä ammunnassakin jouduttiin turvautumaan varapatruunoihin. Kisa huipentui siihen, että molemmilla oli enää jäljellä yksi täplä. Kumpi sitten sai sen viimeisen ensin alas? Sillä ei kait loppupeleissä ollut merkitystä... Kiitokset Juusolle kovasta vastuksesta ja vauhtia rinteeseen. Maija
Oma suoritukseni oli suhteellisen ok. Juoksu tuntui paremmalta kuin edellisenä päivänä ja ammuntakin meni suhteellisen hyvin. Käytin molemmista ammunnoista yhden varapatruunan. Vaihtoon tulin toisena Ahveniston Teija Kuntolan jälkeen. Hanna nosti meidät (viime vuoden tapaan) toisella osuudella turvallisen tuntuiseen johtoon. Näin Kaisalla oli vara kiertää yksi sakkorinkikin pystystä. Toiseksi viestissä nousi Tuusula ja kolmanneksi tuli Ahvenisto. Suihkun jälkeen oli mukava lähteä kotimatkalle. Matka taittui mukavasti Audi A6:lla. Maija Juoksu ei tuntunut parhaalta mahdolliselta ja ammuntakaan ei mennyt oikein hyvin. Sakkoja tuli neljältä paikalta 4 (2+1+1+0). Lopputuloksissa olin 5. Urpilaisen Pirjo voitti, Salosen Eija oli toinen ja Rasin Anna-Liisa oli kolmas. Viesti olisi sunnuntaina. Toivottavasti se menisi paremmin!!!! Maija
|
||
 |
||